Takaisin Suomessa

Reissu on tosiaan heitetty ja totuttautuminen perusrutiineihin on jo hyvässä vauhdissa. Matkan loppupätkältä Mandalaysta, Yangonista, Bangkokista ja Dohasta ei kyllä nouse esiin mitään erityisiä timantteja. Mandalayn osalta käytiin peruspysäkit: Mandalay Hill, Royal Palace ja U Bein Bridge. Yangonissa tutustuttiin kolonialismin jäänteisiin ja Shwedagon Pagodaan. 

Shwedagon Pagoda

Bangkokissa puolestaan aikaa oli sen verran vähän, että siellä ei ehtinyt tekemään oikein mitään – mitä nyt tietysti kevyet viimeiset kekkerit Khao San Roadilla. Doha osalta oli vähän samat sävelet kuin Bangkokissa, aikaa oli erittäin rajallisesti. Islamilaisen taiteen museossa kyllä kannattaa käydä – paljon mielenkiintoisia esineitä näytillä ja lisäksi väliaikaisena näyttelynä kunnianosoitus Muhammed Alille.

Normaaliin tyyliin, laitetaan tähän vielä reissun nostot omasta vinkkelistä (siis sellaisesta tulokulmasta, että luonto ja aktiviteetit jyräävät aina biletyksen tai erilaiset palatsit ja museot).

Suositukset

Batad/Banaue – riisipenkereet laaksoissa hivelevät silmiä; valitettavasti tällä reissulla sää torpedoi mahdollisuuden pidempään vaellukseen Batadissa.

Banaue Rice Terraces

Bagan – kaikesta huolimatta Bagan oli kuitenkin suosikkini Myanmarin kohteista. Asiansa osaava paikallisopas olisi tehnyt hommasta helpompaa.

Potentiaalia

Sagada – Marlboro Hillin ja Blue Soilin suunnalla on vielä todella hyvää vaellusmaastoa, kunhan reitti saadaan taas raivattua kulkukelpoiseksi. Retkille kannattaa aina varautua varusteiden puolesta hieman yläkanttiin, ettei pääse käymään mitään totaalista yllätystä.

Kengtung – vielä aitoa Myanmaria, mutta kuinka pitkään. Lo Htein Lu ja Central Market tarjosivat hinta/laatusuhteeltaan reissun parhaat sapuskat.

Read more »

Back in Finland

Ok, so I’m back in Finland. Rest of the stops on my trip were Mandalay, Yangon, Bangkok and Doha. In Mandalay we checked out the normal tourist stops Mandalay Hill, Royal Palace and U Bein Bridge. In Yangon we familiarized ourselves with the Shwedagon Pagoda and in Bangkok we enjoyed a final night at the Khao San Road. In Doha I had only limited time, but Museum of Islamic Art is worth a visit.

And then, the recommendations (from a point of view that nature and activities are more interesting than partying and museum/palace visits).

Recommended

Batad/Banaue – rice terraces in the valleys are just breathtaking. Too bad the weather did not allow some longer hiking in Batad.

Bagan – my favourite stop in Myanmar although earthquake had closed several sites. A knowledgeable local guide also recommended.

Have potential

Sagada – Marlboro Hills and Blue Soil have plenty of good hiking opportunities as the tracks are opened up again after latest Taifoon. Be prepared because guides may not be.

Kentung – authentic Myanmar, enjoy the best foods at Lo Htein Lu restaurant and at the Central Market.

Kengtung Central Market

Read more »

Tunnelmat Myanmarista

Viimeinen viikko on tosiaan reissattu Myanmarissa. Raja ylitettiin Thaimaan puolelta Tachileikin rajanylityspaikalta (syyskuun alusta myös tällä rajanylityspaikalla on käynyt e-viisumi) ja byrokraattiset säädöt hoidettiin lähes huvittavaan tyyliin pienessä huoneessa, missä kolme upseeria tarjosivat hoitelivat passit ja paperit pykälään. Rajalta edettiin hitaasti mutta varmasti Kengtungin pikkukaupunkiin, missä ehkä mielenkiintoisin osuus oli retki ympäristön pieniin yhteisöihin.

Matkalla mainitulle kyläyhteisövierailulle kävimme myös riisiviinitislaamossa ja sitten jatkettiin mäen juurelle, mistä lähdettiin kävelemään ylös auringon paistaessa kuumasti niskaan. Meidän fikserillä oli mukanaan ilmapalloja paikallisille lapsille ja täytyy sanoa, että jos ilmapalloilla saa noin paljon iloa aikaan, niin meillä Suomessa ei ole enää mitään suhteellisuudentajua siitä luksuksen tasosta, mihin myös kaikki lapset meillä opetetaan jo pienestä pitäen. Ja silti porukka itkee aivan kaikesta. No, ongelmathan ovat aina subjektiivisia.

Matkalla nähtiin myös Yangonista tulleita peltotyöläisiä, Aka-heimon naisia myymässä käsitöitään sekä Ann-heimon elämää, kun vierailimme heidän kylässään.

Maittavan lounaan jälkeen jouduimme vielä paikallisten myyjien ahdistelemaksi – itselleni tuli siinä mieleen, että itse mieluummin tekisin vaikka jonkinlaisen lahjoituksen kyseiselle yhteisölle. Näin hommasta jäisi ehkä parempi maku.

Myanmaria luonnehditaan aina silloin tällöin lentävällä lauseella ”kuin Thaimaa 30 vuotta sitten” – se pätee vielä jotenkuten Kengtungiin, missä matkailijat saavat olla täysin rauhassa (tuo kyläyhteisöcase poislukien), eikä ravintoloissa ole länsimaisia listoja moninkertaisine hintoineen, mikä on mielestäni hyvä asia.

Tilanne on täysin toinen Inlejärven alueella, missä turismi on jo merkittävä elinkeino. Samalla myös turismia tukeva infrastruktuuri, palvelut ja lieveilmiöt ovat kaikki läsnä – ei tietenkään niin raa’alla tavalla kuin Kaakkois-Aasian perinteisillä matkailutonteilla, mutta kuitenkin.

Inlejärven matkailijat saavat siis varautua perinteisempään meininkiin tällä alueella reissatessa. Ravintolat tosin menevät kiinni jo yhdeksältä. Myös varttuneempien matkailuseurueiden (50-70 v) runsas määrä oli jopa silmiinpistävää. Inle on myöskin Lonely Planetin best of 2017 –listalla, joten hässäkkää riittänee jatkossakin.

Itse järven tilasta ei juurikaan puhuttu, mutta rivien välistä tulkitsin, että resurssien ylikäyttö viljelyineen, kalastuksineen, turisteineen ja vesivoimaloineen on sillä tasolla, että kovin ruusuista tulevaisuutta Inle Lakelle ei valitettavasti voi luvata.

Inleltä siirryttiin sitten edelleen Baganiin, jota voidaan varmaan eräällä tapaa pitää Myanmarin matkailun rokkitähtenä tuhansine temppeleineen. Itselläni oli aika korkeat ennakko-odotukset tämän pysäkin suhteen ja olinkin tehnyt hieman tutkimustyötä paikoista, joissa haluaisin käydä.

Valitettavasti vain elokuinen maanjäristys, josta en ollut tietoinen, oli laittanut asiat uuteen kuosiin ja niinpä valitettavan moni temppeli oli jollain tapaa rempassa.

Tässä kompakti listaus tilanteesta 1.12.2016:

• Shwegugyi (pääsee kiipeämään, mutta kiinni parhaan näköalan puolelta)
• That Byu Nyu (ei pääse kiipeämään)
• Ananda Pagoda (ei pääse kiipeämään, hirveä härdelli, isosti rempassa)
• Khaymingha ryhmä (pienempi, ihan kiva saitti – paras kuvakulma tielle päin viistosti)
• Dhamna Yan Gyj Pahto (ei pääse kiipeämään)
• North Guni (käytännössä kokonaan suljettu)
•  Pyathada (pääsee kiipeämään, hyvä näköala tasangolle, iso kattoterassi)
•  Sulamani (ei pääse kiipeämään)
•  Thabeik Hmauk (ei pääse kiipeämään)
•  Buledi (suljettu) / Buledi 2 (ok, pienempi Buledin edessä)
• Shwesanda Pagoda (päämesta auringonnousujen ja –laskujen tsekkaamiseen, paljon jengiä)

Valo- ja videokuvaus on muuten travelleriskenessä muuttunut todella paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana (no, toisaalta, mikäpä teknologiaan perustuva ala ei ole...). Toki sitä on itsekin päivittänyt laitteita ja seuraillut trendejä, mutta kyllähän nykyään julkaistavat kuvat ja videot ovat aivan huikeita. Ja koska porukka seuraa paljon tubettajia, ammatti-instaajia ja –valokuvaajia, niin myös erilaisia efektejä ja kikkoja osataan käyttää todella paljon enemmän. 
Välillä ihan hirvittää laittaa mitään omaa amatöörimateriaalia näytille, kun ympärillä kaikki tuntuu olevan niin viimeisen päälle hiottua ja tuotettua. No, tästä saisi pidemmänkin pätkän, mutta jätetään nyt tähän.

Olemme nyt Mandalayssa ja illalla suuntaamme pariksi päiväksi Yangoniin, mistä lennämme Bangkokiin ja itselläni on sen jälkeen sitten enää yksi välipäivä Qatarissa, jonka jälkeen koittaa paluu kylmään pohjolaan.

Read more »

Myanmar after a week

We started our Myanmar quest from Tachileik border crossing (also e-visa is now valid here) in Thailand where 3 officers handled the bureaucracy in a small room exactly like you would expect them to do in some movie with very questionable border control.

From Tachileik we moved on to small city of Kengtung where we familiarized ourselves with lives of some local hill tribes as we hiked to their villages. Our fixer brought some balloons to the village kids and it was amazing to see how a single balloon would light up the kids eyes when at the same time in the western world.. Need I say more?

Myanmar is often characterized as Thailand 30 years ago. That might be the case (almost) for some smaller places like Kengtung where one is still able to enjoy local food without western menus and prices.

Inle Lake region, however, is a totally other thing. There tourism is already very visible and especially it seemed that older tourist groups were majority within the region. There was no talk about the state of the lake itself but I think it is rather obvious that a body of water with so many uses (agriculture, fishing, tourism, hydropower) will have problems in the future.

From Inle we carried on to Bagan – the home of the temple populated plains. I had high expectations for this stop but unfortunately earthquake in August had mixed things up so that many temples were closed for climbing because of renovation/rebuild work. So all the info I had collected from different sources did not have anything to do with actual reality.

Here is a short list of situation as it was on Dec 1^st with the sites I visited:

• Shwegugyi (climbable but closed on the side of the best view)
• That Byu Nyu (not climbable)
• Ananda Pagoda (not climbable, huge crowds, big renovation work going on)
• Khaymingha group (smaller site, nice, worth to visit; best angle towards the road from the back)
• Dhamna Yan Gyj Pahto (not climbable)
• North Guni (totally closed)
• Pyathada (climbable, nice view to the plains, big terrace)
• Sulamani (not climbable)
• Thabeik Hmauk (not climbable)
• Buledi (closed) / Buledi 2 (ok, smaller site in front of Buledi)
• Shwesanda Pagoda (main venue to check out sunsets and sunrises, lots of people)

Currently we are on our way from Mandalay to Yangon and from there we will continue to Bangkok which is the end point of the tour. After that it is one night in Doha and then back to cold and dark Scandinavia.

Read more »

Filippiineiltä kohti Myanmaria

Noin viikko edellisestä blogauksesta ja sinä aikana olen matkustanut Banauesta ensin takaisin Manilaan, sieltä lennolla Boracaylle ja sieltä edelleen Kuala Lumpurin (Malesia) ja Chiang Main (Thaimaa) välipysäkkien kautta Pohjois-Thaimaahan ja kohti Myanmarin rajanylityspaikkaa Tachileikissä.

Viikon nostot tulevat sitten tässä. Yöbussi Banauesta Manilaan oli odotuksien mukaisesti aavistuksen epämukava tapa viettää yö. Siinä sinänsä ei mitään ihmeellistä, mutta se täytyy todeta, että Manilan liikenne on kyllä melkoinen, sillä 04-06 aikoihin yöllä oli sellainen ruuhka, että köröteltiin siinä sitten ensin bussiterminaaliin ja sieltä edelleen lentokentälle parisen tuntia Manilan sisällä, vaikka matkaa oli vain kymmenisen kilometriä.

Boracay on Filippiinien biletysmesta numeto yksi. Samalla se on myös eräs turismitoiminnan suurimpia keskuksia ja koko infra on tehty palvelemaan turismin tarpeita. Se tarkoittaa monia asioita, joista en itse sinänsä erityisesti pidä, mutta joita ei kuitenkaan voi välttää. Vilkasta ranta- ja yöelämää toivovalle Boracay on paratiisi, jos vain rahaa riittää. Kävin tekemässä paikallisen Island Hopping –kierroksen, mutta se on kyllä aikamoinen rahastus, sillä nähtävää pysäkeillä ei juurikaan ole, jos on jossain rantakohteessa aikaisemmin käynyt.

Boracaylta suuntasin kohti Kuala Lumpuria, missä vietin pari yötä Oasia Suites –huoneistohotellissa ihan KL Towerin vieressä. Aivan huikea majoitus pikkaisen päälle 50 egeä per yö. Jos KL on ohjelmistossa ja ihan majoituksen ei tarvitse olla ihan keskeltä Bukit Bintangia, niin Oasia on loistava valinta.

Parin päivän kuosittautumisen jälkeen suuntasin kohti Chiang Maita, mistä reissu kohti Burmaa alkoi tänä aamuna. Chiang Maissa voin suositella Wat Pra Singhiä (erityisesti ilta-aikaan), Wat Umongia ja paikallisten ladyboyden vetämää Chiang Mai –kabareeta, mikäli mieli on jokseenkin avoin. Doi Suthepiin suunnattaessa kannattanee yrittää joko heti aamun valjettua tai iltapäivän päätteeksi, sillä päivällä ruuhka on tuskallinen.

Tästä sitten tosiaan lasketellaan kohti pohjoista. Ensin Chiang Raihin ja siitä edelleen kohti Myanmarin rajanylityspaikkaa Tachileikissä.

Read more »

From the Philippines towards Myanmar

So, I’ve travelled from Banaue back to Manila and from there to Boracay and continuing to KL and finally to Chiang Mai from where I started my journey towards Myanmar this morning.

Picks of the week are these. Night bus from Banaue to Manila was as uncomfortable as they usually are for taller people like myself. Manila traffic is just crazy – in the middle of the night streets are totally congested by heavy traffic that distance of about 10k took almost 2 hrs!

From Manila we moved on to Boracay which is the Philippine party island. I can not really really recommend unless you are into partying and beach life. Mandala Spa is a nice experience if you have some extra money to spend.

From Boracay I went on to Kuala Lumpur where I can definitely recommend Oasia Suites for accommodation as well as Drift (close by Oasia) for dinner. Christmas frenzy has already started in South East Asia – KL Pavilion set up for Christmas was kind of grand.

From KL I moved on to Chiang Mai. It was also interesting to see the new LCCT-terminal now called KLIA2 from where Air Asia now operates. It is a big airport with the related services compared to the old LCCT with McDonald’s. KL is changing and growing fast.

In Chiang Mai I would point you out to Wat Pra Singh (preferably evening time with less people), Wat Umong and the Chiang Mai cabaret. Cabaret is a musical show hosted by local ladyboys which was rather interesting to experience. Doi Suithep is also worth a visit if you get there bright and early or in the afternoon. Daytime it is crowded.

Ok, from here we’re gonna go on towards north. First to Chiang Rai and from there to border crossing of Tachileik. We should reach Kentung by dinner.

Read more »

Viikko Filippiineillä

Filippiinit on ennakko-odotuksiini nähden yllättänyt positiivisesti. Kaikki asiat toimii ja on kohtuullisen helposti hoidettavissa. Paikalliset ovat ystävällisiä, tottuneita matkailijoihin ja lähes kaikki puhuvat englantia. Häiriköintiä ja tuputtamista ei ole juuri lainkaan, mikä on iso yllätys esimerkiksi Indonesiaan, Malesiaan, Vietnamiin ja Kambodzaan verrattuna. Lähes kaikki linja-autotkin ovat lähteneet suunnilleen ajallaan. Ruoka perustuu riisin ja erilaisten lihojen ympärille. Hintataso on suhteellisen edullinen ja vedätyksiä ei ole omalle kohdalle juurikaan osunut. Ilmasto on alueelle tyypillinen kuuman kostea ja nopeasti vaihtuva. Yhteenvetona matkailijan kannalta sanoisin, että jopa yllättävän lunkia reissaamista on tiedossa, jos lähtee iskemään Filippiineille. 

Itse jotenkin odotin vähän vaikeampaa ja enemmän säätöä vaativaa meininkiä, mutta sitä ei ole ollut nimeksikään.

Mikä sitten ei ole vastannut ihan odotuksia on tämän reissun rakenne, joka on mielestäni sisältänyt vähän turhan paljon matkustamista siihen nähden, mitä on konkreettisesti nähty ja tehty. Eivätkä nuo valitut kohteetkaan kaikki ihan mitään maailmanluokkaa ole olleet.

Ollaan siis käytännössä tultu reittiä Manila-Baguio-Sagada-Banaue-Batad-Banaue ja nyt ollaan matkalla Manilaan ja siitä edelleen etelään Boracaylle. Manila ja Baguio olivat molemmat käytännössä vain läpikulkukohteita ja vasta Sagada (4. matkapäivä) oli ensimmäinen kunnollinen stoppi.

Sagada tarjoaa pääasiassa erilaisia lyhyitä ja kohtuullisen helppoja päiväretkiä sekä luolaseikkailuja paikallisten oppaiden johdolla. Itse kävin kokeilemassa aamupäivällä Adventure Trailia, jonka loppupuolella sain joessa kahlatessa terävästä kiven reunasta jalkapohjaani haavan. Sitä ennen oli tsekattu kuuluisat roikkuvat ruumisarkut Echo Valleyssä ja horjuttu pitkä pätkä maanalaista jokea pitkin paljain jaloin. Näin jälkikäteen voisin suositella omaa otsalamppua ja esimerkiksi sukeltajille tuttuja neopreenijalkineita jokiosuudelle. Ohjeistus ja opastus ei ollut kovinkaan korkeatasoista. Sama korostui erityisesti iltäpäivän retkellä, jonka piti suunnitelman mukaan kulkea Marlboro Hillsistä Blue Soiliin, mutta reitti osoittautui käytännössä mahdottomaksi keskivertoretkeilijälle. Lopulta meidän oli noin tunti ennen auringonlaskua käännyttävä takaisin, kun turvallista reittiä harjanteelta alas ei löytynyt. Tämä alleviivasi konkreettisesti Sagadan suurinta ongelmaa – oppaat ovat täysiä amatöörejä, eikä heitä ole koulutettu ja varustettu asianmukaisesti. Suosittelen siis suhtautumaan pienellä varauksella oppaiden osaamiseen ja varustautumaan itse hieman ennakoiden, mikä toki pätee retkeilyyn laajemminkin.

Sagadasta siirryttiin edelleen Banauen kautta Batadiin ja Ramon’s Homestayhin, missä nautimme Ifugao-vieraanvaraisuudesta, tutustuimme perinteiseen riisinvalmistusprosessiin sekä paikallisiin asuihin ja tansseihin. Paikan ehdoton ässä on kuitenkin niin kutsuttu amfiteatteriviljelmä, missä riisipenkereet on rakennettu laaksoon valtavan amfiteatterin muotoon. Harmi, että sade oli liukastanut polut ja vaikeuttanut näkyvyyttä niin, että emme ehtineet tehdä kuin yhden parin tunnin kävelyn alueella. Sanoisin kuitenkin, että omalla mittapuulla kyseessä oli reissun selkeä kohokohta toistaiseksi. Todennäköisesti vetoaa muihinkin maisemafriikkeihin, vaikka Batadiin ja laaksoon ei kyllä ihan huonolla hapella pääse – sen verran jyrkkä on viimeinen jalan edettävä osuus laaksoon laskeuduttaessa.

Batadista palattiin siis Banaueen, missä yöpymisen jälkeen kävimme tänään tutustumassa paikalliseen riisinviljelyalueeseen, mikä sekin oli vaikuttavaa nähtävää.

Read more »

A week in the Philippines

First week in the Philippines has been busy with travelling as we have covered some long bus rides to north starting from Manila. Then Baguio, Sagada, Batad and Banaue. Currently we are on our way back to Manila and from there to Boracay Island tomorrow morning.

So far I’d have to say that what comes to travelling in the Philippines, it has been a lot smoother than I thought. Zero harassment, happy and helpful locals (almost all speak English), reasonably low price level all result easy and smooth travelling experience.

Top picks so far are clearly the rice terraces in Batad and Banaue. These valleys are just breathtaking. Totally recommended for relatively fit traveler. In Banaue even less fit are able to go and enjoy the scenery.

Sagada which was our first main stop of the week, was a minor disappointment. What they offer are different kind of hikes and short trips to the surrounding area plus caving activities. Unfortunately Sagada falls short from its reputation and guiding system which is monopolized by the locals is more amateur than professional organization. Sagada is sympathetic little community but especially the outdoor activities need some rethinking and development.

Read more »