Vappua Minskissä

Vappupäivä valkeni Jyväskylässä aurinkoisena, mutta viileänä. Omassa hengityselimistössäni puolestaan juhlia piti vihamielinen virus, joka oli tehnyt tuloaan jo muutaman päivän ajan. Reissufiilis ei aamulla ollut kovinkaan korkealla, mutta lantinheiton jälkeen päätin kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Helsinkiä. Parkkeerasin Kian P4B:n sivustalle ja kävelin terminaaliin, missä perussäätöjen jälkeen yritin hieman lepäillä ennen Belavian suoraan iltapäivälentoa Valko-Venäjän pääkaupunkiin. Ne, jotka ovat nähneet Belavian koneita Helsingissä, tietävät, että kovinkaan modernista kalustosta ei ole kyse. No, luotettavuus on ilmailuteknologiassa tärkeämpi arvo, eikö?

Saavuimme Minskiin aikataulussa ja vain reilu vartti myöhemmin istuin jo varaamassani kyydissä (Vadim ei ole halvin, mutta on hyvä ja pystyy tarvittaessa fiksaamaan myös muita matkailijan tarvitsemia asioita) kohti keskustaa. Rajamuodollisuudet sujuivat todella näppärästi, ainoa säädön paikka suomalaisin silmin oli tuo vakuutustodistus, joka siis on vastaava juttu kuin Venäjällä. Se olisi kannattanut tulostaa vakuutusyhtiön sivuilta virallisena dokumenttina, mutta itsehän en sitä muistanut. Onneksi tällä kertaa asiaa hoitanut virkanainen oli joustavalla päällä ja IFin vakuutuskortti kävi todistuksesta.

Ajo Minskiin kesti vajaan tunnin ja pian olinkin jo hotellihuoneessani. Todella sujuvaa - näinhän sen pitikin mennä. Illallinen hotellilla ja ensitutustuminen perunapannukakkuihin (draniki) paikallisen makkaran kera oli erittäin maistuva kokonaisuus. Sitten olikin aika siirtyä levolle palauttelemaan flunssan runtelemaa miestä.

Torstaiaamun ohjelmassa oli kävelykierros Minskin keskusalueella. Valitettavasti samoin olivat ajatelleet suurinpiirtein aivan kaikki muutkin lomailijat, jotka siis suurimmaksi osaksi olivat venäläisiä ja liikkuivat noin yhden bussin kokoisissa yksiköissä pitkälti samaa reittiä, jota itsekin olin kaavaillut. Jotka minua tuntevat, tietävät, että en erityisemmin nauti tällaisissa ihmisjoukoissa pyörimisestä, joten aamupäivä oli kyllä osin varsin tuskaistakin taivalta. Onneksi kovin kauas ei tarvinnut kävellä, kun isommat joukot jo jäivät taakse.

Päätin aamupäivän lounaalle U Ratushi -ravintolaan hotellin vieressä, missä niin ikään paikallinen ruoka oli ruokalistalla pääosassa. Sen jälkeen siirryin taas strategiapalaveriin oman huoneeni rauhaan.

Voitonpäivän valmistelut olivat vahvasti nähtävillä jo vapun aikaan eri puolilla Minskiä.

Illaksi olin sopinut ohjelmaa vanhan erotuomarikollegani kanssa, joka lupasi viedä minut illalliselle. Hän saapuikin sovitusti noin seitsemän aikoihin noutamaan minut hotellilta, josta ajoimme Talaka-kellariravintolaan uuden Hilton hotellin lähettyville. Nautimme mukavan illallisen Denisin ja hänen vaimonsa kanssa, jonka jälkeen sain vielä kyydin takaisin hotellille.

Karttojen suhteen suosittelen lämpimästi MAPS.me sovellusta Androidin sovelluskaupasta. Siihen voi ladata tarvittavat kartat offline-käyttöä varten. Erona Google-mapsiin on se, että myös itse tallennetut paikat on mahdollista tuoda offline-kartalle ja se on aika oleellinen ero Kuukkeliin verrattuna. Toki voi yrittää hankkia myös paikallisen sim-kortin, mutta on aika haastava projekti. Ja roaming tietysti aika lailla tyyristä ainakin toistaiseksi.

Palattuani kämpille, saksalainen kaverini Felix oli laittanut viestiä, että hänkin oli saapunut Minskiin. Niin, koko reissun ideahan lähti jostain sivulauseesta joskus Felixin kanssa, kun puhuttiin, että jos jompi kumpi on joskus Minskiin menossa, niin ollaan yhteyksissä. Alunperin tapasin kaverin Egyptissä 2015 G-Adventuressin matkalla.

Felix pölähti hotellille noin tuntia myöhemmin, kun itse olin vielä käynyt kameran kanssa pienellä iltakävelyllä. Seuraavan päivän ohjelmassa meillä oli päiväretki Mirin linnaan ja Nesvizhin palatsiin noin 1,5h matkan päässä Minskistä.

Perjantain valkeni sateisena ja kylmänä. Lisäksi minulla oli paha aavistus, että Minskissä lomailevat venäläiset olisivat niin ikään lähteneet maaseudulle tutustumaan nähtävyyksiin ja näinhän se olikin. Sekä linna ja palatsi olivat tupaten täynnä bussiryhmiä. Ei siis taaskaan mikään erityisen nautittava päivä siinä mielessä. No, onneksi sisätiloissa oli sentään lämpimämpää kuin ulkona, jossa sateen välistä puhalsi hyytävä pohjoistuuli. Olisi pitänyt ottaa talvitakki mukaan! Vähän myöhemmin aurinko pilkahti ajoittain pilvien lomasta ja niinpä lähdin välittömästi ulos linnaa ympäröivälle polulle, missä ilmapiiri olikin heti paljon mukavampi.

Visiitti Nesvizhiin oli aika lailla identtinen yllä kuvatun linnakokemuksen kanssa. Sanoisin, että alkukesästä venäläisten poissa ollessa nämä kohteet voivat olla todella nautittavia kaikkine pikantteine yksityiskohtineen. Tällä kertaa tilanne oli valitettavasti toinen.

Nesvizh Palace

Viiden jälkeen suuntasimme takaisin Minskiin kuskimme kevyen hapuilun jälkeen.

Sovimme lähtevämme illalliselle aika lailla pian hotellille saapumisen jälkeen, kun Felix huomasi kadottaneensa pankkikorttinsa. Hän järkeili jättäneensä sen automaattiin, josta kävimme aamulla nostamassa käteistä (myöhemmin paljastui, että juuri näin olikin käynyt).

Kun kortti oli suljettu, siirryimme illalliselle Ayahuasca-ravintolaan noin korttelin päähän hotellilta. Ravintola oli erittäin moderni ja muodikkaan oloinen. Myöskin ruoka oli laadukasta ja maistuvaa, vaikkakin sitä sai odottaa kohtuullisen pitkään.

No, siinä oli hyvää aikaa vaihtaa vähän kuulumisia reissumiesten kesken. Nautimme cocktailit myös Egyptin ryhmän Chrisin syntymäpäivän kunniaksi, minkä Felix oli bongannut Facebookista.

Lauantaina suunnitelmanamme oli suunnata varhain aamusta samalle kävelyreitille, jonka suhteen olin torstaina pettynyt venäläistungokseen. Niinpä starttasimme heti seitsemän jälkeen ja tämä taktiikka luonnollisesti puri kohtuullisen hyvin, sillä saimme käppäillä aika lailla rauhassa Minskin lokaaleja lukuun ottamatta. Pohjana käytin puolalaisen bloggarin karttaa, joka toimi mainiosti.

Kaupungintalo, KFC (vanhan neuvostotyylisen kaiverruksen kera), kyynelten saari (en tiedä suomennoksesta), oopperatalo, Lee Harvey Oswaldin asunto, voiton aukio, tivoli, tankkimuistomerkki, palatsit, GUM-tavaratalo, KGB:n päämaja, itsenäisyyden aukio ja Minskin portit oli kaikki nähty noin neljän tunnin sisään ja siitä suuntasimme sitten metrolla (metro on muuten erittäin edullinen, siisti ja helppo kulkuväline Minskissä - suosittelen) takaisin hotellin lähettyville lounaalle ja edelleen kevyelle päivälevolle.

Eräs tunnetuimmista ja asetelmaltaan mielenkiintoisimmista rakennuksista Minskissä.

Illaksi olimme suunnitelleen pienen pubikierroksen Bundesliigan otteluiden ympärille. Aloitimme läheisestä 4-4-2 baarista, josta Bayernin pelin jälkeen jatkoimme metrolla Clever Irish Pubiin hieman ulommaksi keskusalueelta. Irkkupubissa juhlat olivat toden totta käynnissä ja paikka oli tupaten täynnä paikallisia, joista iso osa oli ManU-faneja hoilaamassa kannatuslaulujaan. Nautimme tiskillä muutamat oluet ja maittavan pubi-illallisen, kunnes meille ilmoitettiin, että nyt olisi aika lähteä, sillä paikat oli varattu. (Itse asiassa tämä ilmoitettiin meille kyllä heti saapuessamme, mutta kolmisen tuntia varmaankin oli ihan ok jousto...).

Suunnatessamme ovelle seurasi matkan hämmentävin hetkin, kun baarimikot tarjosivat meille ensin puolukkashotit matkan päälle ja sitten eräs heistä kaivoi esiin vanhan kurkkupurkin, josta kaatoi laseihin vielä uudet shotit saatesanoilla "My grandad made this...". Eli paikallisen isoisän kotipolttoista vielä huiviin ennen poistumista.

GUM-tavaratalon valikoimaa.

Siitä metrolla vielä tsekkaamaan paljon mainostettu kirjasto yövalaistuksessa ja sen jälkeen takaisin hotellin läheiseen ravintolaan viimeiselle drinkille ennen siirtymistä ansaitulle levolle pitkän päivän jälkeen.

Sunnuntaina kamat kasaan pienessä kankkusessa, lentokentälle ja Air Balticin siivin Riikan kautta Helsinkin, mistä edelleen ajaen kotiin.

No, mitäs mieltä Minskistä? Sanoisin, että helppo ja kustannuksiltaan edullinen Europpalainen matkakohde. Missään en kokenut minkäänlaista säätöä, kaikki toimi hienosti. Jos joku haluaa laskea paikallisten puutteellisen englannin kielen taidon miinukseksi, niin se kyllä aavistuksen hankaloittaa tiettyjä asioita, mutta ei käytännössä aiheuta hyvin valmistautuneelle matkailijalle juurikaan ongelmia. Valkovenäläiset ovat täsmällisiä ja varsin pragmaattisia, joten siinä mielessäkään mitään kulttuurishokkia ei ole tiedossa. Kortilla maksaminen onnistuu missä vain ja automaatteja on runsaasti. Nettiyhteyden hoitaminen kännyyn lienee hankalin perusasia - kuulemma useamman tunnin säätö, jos itse lähtee asiaa hoitamaan. Oman offline-lähestymistapani jo lyhyesti yllä selostinkin. 5 päivää nyt pärjää kevyesti pelkän hotellinkin WiFillä. Ruokapuolelta ehdoton suositus erilaisille draniki-kombinaatioille ja kaiken kaikkiaan vahva suositus Minkille.

Read more »