Botswana Overland Trip 2022

 

A couple of years had passed since the last time I went on a trip outside the Nordic countries. Of course, this trip to Botswana had been in the plans for a long time and in fact had already been booked once as part of my cancelled trip around the world. When it comes to travel, the scars of the COVID will be visible for a long time - the level of service has decreased and prices have increased. The ease and carefree nature that was there a few years ago is unlikely to return to air travel any time soon. Turkish had introduced an additional fee for changing seats at check-in, which is such a joke that it's hard to understand, even though the cost pressures are obvious. So, in the future, I recommend going to the airport well in advance and checking in at the counter, if there is no benefit from checking in early.

The trip via Istanbul to Johannesburg went pretty much according to plans. From Johannesburg, we headed north and towards Botswana the next morning. The first two days were largely just a transition, as the program in Ghanzi and Kang remained minimal. If I had already realized this from the itinerary, I probably would have booked a shorter trip and started the trip from Maun with one additional flight, because the same couple of days were also spend on the road on the return trip. The wisdom of the San people of the Kalahari was quite interesting to see and hear, but it's not enough to justify four practically empty travel days in the calendar - especially when the landscapes in Botswana are quite low-lying.

Kalahari Bushmen

The trip actually only started with the scenery of the Okanvango Delta from the Guma lagoon, but at least this time it was also a reasonable disappointment, especially in terms of wildlife, since during a couple of days we saw practically nothing but birds, and most of them in the trees of our camp. The helicopter flight offered an opportunity to get a slightly better catch, but I personally found the flight to be too expensive (200USD/15min) compared to its benefits, because there were still a lot of actual safari days in the game reserves coming up.

Okavango Delta

We then proceeded through Maun to the Moremi Game Reserve, where we camped in the middle of nowhere for four days, doing two game drives each day. The condition of the roads in the area was quite poor and sometimes I felt that the durations of the drives were even a little too long, which is of course quite exceptional. In terms of fauna and birdlife, the days did not offer any jackpots, but a few good side hits in the form of male lions, wild dogs and a cheetah. A civet and a honey badger were also seen, but the mammals in question did not have time for some quality photos.

Male Lions were some of the Moremi highlights.

We heard many versions that it was the rainy season and on the other hand it was dry in some areas and because of that the animals had moved away from their normal areas – what was the truth, I do not know; at least the fact that there are never any guarantees when it comes to wildlife photography, but of course that was already clear anyway. The vegetation in the area is quite dense in some places and after the rains, when the leaves are at their most abundant, it was sometimes challenging to see the animals, and I would say that in this respect the Botswana guides also lost to their hawk-eyed colleagues in East Africa.

Birdlife was abundant.

From Moremi, after a day off in Maun, we headed to Zimbabwe via Chobe and Victoria Falls. There was also a short stop on the way at the Makgadikgadi salt flat, which was mentioned as a separate stop in the itinerary. It left a slightly sour taste, because the whole stop lasted half an hour and the program was basically a short walk on the plain in the scorching midday sun and a couple of tourist photos.

In Chobe, we took a safari cruise on the river and it turned out to be a good couple of hours spend, as the local elephant population thought it was the best time of the day for water sports. In addition to that, we also got a feel for some hippos.

Elephants having a blast at Chobe.

In Victoria Falls, I went to the falls on the first morning only to find out that nothing could be seen (or it was very difficult). In addition, I spent one afternoon in a private safari park, where I saw four black rhinos, so it wasn't all for nothing. From Zimbabwe we then drove back to Johannesburg over the course of a couple of days, from where I flew home for Christmas.

Rarely seen Black Rhino in the Vic Falls Game Park.

The trip was operated by a South African company Drifters, which is part of the Tourvest group. The basic principles were pretty much the same as, for example, G-Adventures' overland trips. I would say that they are a comparable operator in this tour travel business based on this experience. In general, everything worked quite well, and I don't think there was anything major to complain about - of course, the program didn't quite correspond to the travel description, because some of the mentioned things had more weight in the brochure than in reality (Kalahari, Makgadikgadi) and those mentioned transition days were a bit too much. Of course, the conditions in Africa always have a significant impact on the travel program, but I felt a bit like that there were a few shortcuts made by the tour leaders and the reason remained a bit obscure.

 

 

 

Read more »

Botswanan kiertomatka joulukuussa 2022

Pari vuotta oli ehtinyt kulua siitä, kun edellisen kerran suuntasin reissuun pohjoismaiden ulkopuolelle. Toki tämä Botswanan reissu oli ollut suunnitelmissa jo pitkään ja itse asiassa kertaalleen jo varattunakin osana peruuntunutta maailmanympärimatkaani. Matkustamisen suhteen koronan arvet näkyvät vielä pitkään – palvelun taso on laskenut ja hinnat nousseet, muutamien vuosien takainen helppous ja huolettomuus ei todennäköisesti palaa lentomatkailuun ainakaan lähivuosina. Turkish oli ottanut käyttöön ylimääräisen maksun paikan vaihtamiseksi check-inin yhteydessä, mikä on kyllä sen luokan kuraa, että vaikea ymmärtää, vaikka kustannuspaineet ovatkin ilmeiset. Suosittelen siis jatkossa menemään kentälle hyvissä ajoin ja tsekkaamaan sisään tiskillä, jos kerran aikaisesta tsekkauksesta ei enää hyödy mitään. 

No, matkaan päästiin joka tapauksessa ja reissu Istanbulin kautta Johannesburgiin sujui muuten aika lailla suunnitelmien mukaan.  Johannesburgista suunnattiin kohti pohjoista ja Botswanaa seuraavana aamuna. Kaksi ensimmäistä päivää olivat pitkälti pelkkää siirtymää, sillä ohjelmisto Ghanzissa ja Kangissa jäi vähäiseksi. Jos olisin tajunnut tämän jo matkaselosteesta, niin olisin todennäköisesti varannut reissun lyhyempänä ja aloittanut matkan Maunista yhdellä lisälennolla, koska samat pari päivää lusittiin sitten myös paluumatkalla. Kalaharin autiomaan San-kansan viisaudet olivat ihan mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa, mutta se ei mitenkään riitä puolustamaan neljää käytännössä tyhjää matkapäivää kalenterissa – etenkin, kun Botswanassa maisemat ovat aika pohjalaisia.

Kalaharin San-kansan kulttuurinäytös Ghanzissa.

Reissu alkoi oikeastaan vasta Okanvangon deltan maisemista Guman laguunilta, mutta ainakin tällä kertaa sekin oli erityisesti luontoarvojen puolesta kohtuullinen pettymys, sillä parin päivän aikana ei nähty käytännössä mitään muuta kuin lintuja ja niitäkin eniten meidän leirin puissa. Helikopterilennolla oli mahdollisuus saada hieman parempaa saalista, mutta itse koin lennon liian kalliiksi (200USD/15min) hyötyynsä nähden, sillä tiedossa oli kuitenkin kasa varsinaisia safaripäiviä luonnonpuistossa.  

Okanvangon suiston anti jäi tällä kertaa kevyeksi.

Etenimme seuraavaksi Maunin kautta Moremin suojelualueelle, missä leireilimme keskellä ei mitään neljän päivän ajan tehden kaksi safariajoa joka päivä. Tiestön kunto alueella oli varsin heikko ja ajoista tuli aika raskaita – välillä koin, että ajot olivat jopa vähän ylipitkiä, mikä tietysti on aika poikkeuksellista. Eläimistön ja linnuston suhteen päivät eivät tarjonneet mitään jättipottia, mutta muutamia hyviä sivuosumia kuitenkin urosleijonien, hyeenakoirien ja gepardin muodossa. Sivettikissa ja mesimäyräkin nähtiin, mutta kuviin kyseiset nisäkkäät eivät ennättäneet jäämään.

Hyeenakoira oli itselleni uusi tuttavuus.

Kuulimme monta versiota siitä, että oli sadekausi ja toisaalta joillain alueilla kuivaa ja sen johdosta eläimet olivat liikkuneet pois normaaleilta alueiltaan – tiedä sitten, mikä oli totuus; ainakin se, että luontokuvauksen suhteen ei koskaan ole mitään takeita, mutta toki se oli selvää jo muutenkin. Aluuen kasvillisuus on paikoin varsin pusikkoista ja sateiden jälkeen lehtien ollessa runsaimmillaan eläinten bongaus oli välillä haastavaa ja sanoisin, että tässä suhteessa Botswanan oppaat hävisivät Itä-Afrikan haukansilmäisille kollegoilleen.

Savannikotkan näkö helpottaa kohteen paikantamista.

Moremista suuntasimme sitten Maunin välipäivän jälkeen Choben kautta Zimbabween ja Viktorian putouksille. Matkalla oli myös lyhyt pysähdys Makgadikgadin suolatasangolla, joka oli ohjelmassa mainittu erillisenä pysähdyksenä. Siitä jäi kyllä vahvasti taas vähän hapan maku, sillä koko pysähdys kesti kokonaisuudessaan puolisen tuntia ja ohjelmisto oli käytännössä lyhyt kävely tasangolla paahtavassa keskipäivän auringossa sekä parit turistikuvat. 

Chobessa teimme safariristeilyn joella ja se osoittautuikin oivaksi parituntiseksi, kun paikallinen norsupopulaatio koki päivän mitä parhaaksi ajankohdaksi vesileikkeihin. Sen lisäksi saimme tuntumaa myös virtahepoihin. 

Chobessa norsuilla oli rantapäivä.

Victoria Fallsissa kävin putouksilla ensimmäisenä aamuna toteamassa, että oikein mitään ei näkynyt. Lisäksi tein yhden iltapäivän safarin yksityisessä puistossa, missä nähtiinkin neljä pensassarvikuonoa, joten kyseessä ei ollut ihan hukkareissu. Zimbabwesta tiputeltiin sitten parin päivän aikana takaisin Johannesburgiin, mistä lensin jouluksi kotiin.  

Victoria Falls aamun pärskeisissä tunnelmissa.

Matkan toteutti eteläafrikkalainen Drifters, joka on osa Tourvest-konsernia. Perusperiaatteet olivat aika lailla samat kuin esimerkiksi G-Adventuressin overland-matkoilla. Sanoisin, että ovat ihan vertailukelpoinen toimija tässä tour-matkailussa tämän kokemuksen pohjalta. Yleisesti ottaen kaikki toimi aika hyvin, eikä mielestäni mitään isompaa valittamisen aihetta ollut - toki ohjelma ei ihan täysin vastannut matkakuvausta, sillä joidenkin mainittujen asioiden painoarvo oli esitteestä luettuna todellisuutta suurempi (Kalahari, Makgadikgadi) ja noita mainittuja siirtymäpäiviä oli vähän liikaa. Toki, Afrikassa olosuhteet vaikuttavat aina olennaisesti matkaohjelmaan, mutta itselleni jäi vähän sellainen maku, että tässä muutamassa kohdassa oikaistiin ja syy jäi hieman hämärän peittoon.

Read more »