Takaisin Suomessa

Reissu on tosiaan heitetty ja totuttautuminen perusrutiineihin on jo hyvässä vauhdissa. Matkan loppupätkältä Mandalaysta, Yangonista, Bangkokista ja Dohasta ei kyllä nouse esiin mitään erityisiä timantteja. Mandalayn osalta käytiin peruspysäkit: Mandalay Hill, Royal Palace ja U Bein Bridge. Yangonissa tutustuttiin kolonialismin jäänteisiin ja Shwedagon Pagodaan. 

Shwedagon Pagoda

Bangkokissa puolestaan aikaa oli sen verran vähän, että siellä ei ehtinyt tekemään oikein mitään – mitä nyt tietysti kevyet viimeiset kekkerit Khao San Roadilla. Doha osalta oli vähän samat sävelet kuin Bangkokissa, aikaa oli erittäin rajallisesti. Islamilaisen taiteen museossa kyllä kannattaa käydä – paljon mielenkiintoisia esineitä näytillä ja lisäksi väliaikaisena näyttelynä kunnianosoitus Muhammed Alille.

Normaaliin tyyliin, laitetaan tähän vielä reissun nostot omasta vinkkelistä (siis sellaisesta tulokulmasta, että luonto ja aktiviteetit jyräävät aina biletyksen tai erilaiset palatsit ja museot).

Suositukset

Batad/Banaue – riisipenkereet laaksoissa hivelevät silmiä; valitettavasti tällä reissulla sää torpedoi mahdollisuuden pidempään vaellukseen Batadissa.

Banaue Rice Terraces

Bagan – kaikesta huolimatta Bagan oli kuitenkin suosikkini Myanmarin kohteista. Asiansa osaava paikallisopas olisi tehnyt hommasta helpompaa.

Potentiaalia

Sagada – Marlboro Hillin ja Blue Soilin suunnalla on vielä todella hyvää vaellusmaastoa, kunhan reitti saadaan taas raivattua kulkukelpoiseksi. Retkille kannattaa aina varautua varusteiden puolesta hieman yläkanttiin, ettei pääse käymään mitään totaalista yllätystä.

Kengtung – vielä aitoa Myanmaria, mutta kuinka pitkään. Lo Htein Lu ja Central Market tarjosivat hinta/laatusuhteeltaan reissun parhaat sapuskat.

Read more »

Back in Finland

Ok, so I’m back in Finland. Rest of the stops on my trip were Mandalay, Yangon, Bangkok and Doha. In Mandalay we checked out the normal tourist stops Mandalay Hill, Royal Palace and U Bein Bridge. In Yangon we familiarized ourselves with the Shwedagon Pagoda and in Bangkok we enjoyed a final night at the Khao San Road. In Doha I had only limited time, but Museum of Islamic Art is worth a visit.

And then, the recommendations (from a point of view that nature and activities are more interesting than partying and museum/palace visits).

Recommended

Batad/Banaue – rice terraces in the valleys are just breathtaking. Too bad the weather did not allow some longer hiking in Batad.

Bagan – my favourite stop in Myanmar although earthquake had closed several sites. A knowledgeable local guide also recommended.

Have potential

Sagada – Marlboro Hills and Blue Soil have plenty of good hiking opportunities as the tracks are opened up again after latest Taifoon. Be prepared because guides may not be.

Kentung – authentic Myanmar, enjoy the best foods at Lo Htein Lu restaurant and at the Central Market.

Kengtung Central Market

Read more »

Tunnelmat Myanmarista

Viimeinen viikko on tosiaan reissattu Myanmarissa. Raja ylitettiin Thaimaan puolelta Tachileikin rajanylityspaikalta (syyskuun alusta myös tällä rajanylityspaikalla on käynyt e-viisumi) ja byrokraattiset säädöt hoidettiin lähes huvittavaan tyyliin pienessä huoneessa, missä kolme upseeria tarjosivat hoitelivat passit ja paperit pykälään. Rajalta edettiin hitaasti mutta varmasti Kengtungin pikkukaupunkiin, missä ehkä mielenkiintoisin osuus oli retki ympäristön pieniin yhteisöihin.

Matkalla mainitulle kyläyhteisövierailulle kävimme myös riisiviinitislaamossa ja sitten jatkettiin mäen juurelle, mistä lähdettiin kävelemään ylös auringon paistaessa kuumasti niskaan. Meidän fikserillä oli mukanaan ilmapalloja paikallisille lapsille ja täytyy sanoa, että jos ilmapalloilla saa noin paljon iloa aikaan, niin meillä Suomessa ei ole enää mitään suhteellisuudentajua siitä luksuksen tasosta, mihin myös kaikki lapset meillä opetetaan jo pienestä pitäen. Ja silti porukka itkee aivan kaikesta. No, ongelmathan ovat aina subjektiivisia.

Matkalla nähtiin myös Yangonista tulleita peltotyöläisiä, Aka-heimon naisia myymässä käsitöitään sekä Ann-heimon elämää, kun vierailimme heidän kylässään.

Maittavan lounaan jälkeen jouduimme vielä paikallisten myyjien ahdistelemaksi – itselleni tuli siinä mieleen, että itse mieluummin tekisin vaikka jonkinlaisen lahjoituksen kyseiselle yhteisölle. Näin hommasta jäisi ehkä parempi maku.

Myanmaria luonnehditaan aina silloin tällöin lentävällä lauseella ”kuin Thaimaa 30 vuotta sitten” – se pätee vielä jotenkuten Kengtungiin, missä matkailijat saavat olla täysin rauhassa (tuo kyläyhteisöcase poislukien), eikä ravintoloissa ole länsimaisia listoja moninkertaisine hintoineen, mikä on mielestäni hyvä asia.

Tilanne on täysin toinen Inlejärven alueella, missä turismi on jo merkittävä elinkeino. Samalla myös turismia tukeva infrastruktuuri, palvelut ja lieveilmiöt ovat kaikki läsnä – ei tietenkään niin raa’alla tavalla kuin Kaakkois-Aasian perinteisillä matkailutonteilla, mutta kuitenkin.

Inlejärven matkailijat saavat siis varautua perinteisempään meininkiin tällä alueella reissatessa. Ravintolat tosin menevät kiinni jo yhdeksältä. Myös varttuneempien matkailuseurueiden (50-70 v) runsas määrä oli jopa silmiinpistävää. Inle on myöskin Lonely Planetin best of 2017 –listalla, joten hässäkkää riittänee jatkossakin.

Itse järven tilasta ei juurikaan puhuttu, mutta rivien välistä tulkitsin, että resurssien ylikäyttö viljelyineen, kalastuksineen, turisteineen ja vesivoimaloineen on sillä tasolla, että kovin ruusuista tulevaisuutta Inle Lakelle ei valitettavasti voi luvata.

Inleltä siirryttiin sitten edelleen Baganiin, jota voidaan varmaan eräällä tapaa pitää Myanmarin matkailun rokkitähtenä tuhansine temppeleineen. Itselläni oli aika korkeat ennakko-odotukset tämän pysäkin suhteen ja olinkin tehnyt hieman tutkimustyötä paikoista, joissa haluaisin käydä.

Valitettavasti vain elokuinen maanjäristys, josta en ollut tietoinen, oli laittanut asiat uuteen kuosiin ja niinpä valitettavan moni temppeli oli jollain tapaa rempassa.

Tässä kompakti listaus tilanteesta 1.12.2016:

• Shwegugyi (pääsee kiipeämään, mutta kiinni parhaan näköalan puolelta)
• That Byu Nyu (ei pääse kiipeämään)
• Ananda Pagoda (ei pääse kiipeämään, hirveä härdelli, isosti rempassa)
• Khaymingha ryhmä (pienempi, ihan kiva saitti – paras kuvakulma tielle päin viistosti)
• Dhamna Yan Gyj Pahto (ei pääse kiipeämään)
• North Guni (käytännössä kokonaan suljettu)
•  Pyathada (pääsee kiipeämään, hyvä näköala tasangolle, iso kattoterassi)
•  Sulamani (ei pääse kiipeämään)
•  Thabeik Hmauk (ei pääse kiipeämään)
•  Buledi (suljettu) / Buledi 2 (ok, pienempi Buledin edessä)
• Shwesanda Pagoda (päämesta auringonnousujen ja –laskujen tsekkaamiseen, paljon jengiä)

Valo- ja videokuvaus on muuten travelleriskenessä muuttunut todella paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana (no, toisaalta, mikäpä teknologiaan perustuva ala ei ole...). Toki sitä on itsekin päivittänyt laitteita ja seuraillut trendejä, mutta kyllähän nykyään julkaistavat kuvat ja videot ovat aivan huikeita. Ja koska porukka seuraa paljon tubettajia, ammatti-instaajia ja –valokuvaajia, niin myös erilaisia efektejä ja kikkoja osataan käyttää todella paljon enemmän. 
Välillä ihan hirvittää laittaa mitään omaa amatöörimateriaalia näytille, kun ympärillä kaikki tuntuu olevan niin viimeisen päälle hiottua ja tuotettua. No, tästä saisi pidemmänkin pätkän, mutta jätetään nyt tähän.

Olemme nyt Mandalayssa ja illalla suuntaamme pariksi päiväksi Yangoniin, mistä lennämme Bangkokiin ja itselläni on sen jälkeen sitten enää yksi välipäivä Qatarissa, jonka jälkeen koittaa paluu kylmään pohjolaan.

Read more »

Myanmar after a week

We started our Myanmar quest from Tachileik border crossing (also e-visa is now valid here) in Thailand where 3 officers handled the bureaucracy in a small room exactly like you would expect them to do in some movie with very questionable border control.

From Tachileik we moved on to small city of Kengtung where we familiarized ourselves with lives of some local hill tribes as we hiked to their villages. Our fixer brought some balloons to the village kids and it was amazing to see how a single balloon would light up the kids eyes when at the same time in the western world.. Need I say more?

Myanmar is often characterized as Thailand 30 years ago. That might be the case (almost) for some smaller places like Kengtung where one is still able to enjoy local food without western menus and prices.

Inle Lake region, however, is a totally other thing. There tourism is already very visible and especially it seemed that older tourist groups were majority within the region. There was no talk about the state of the lake itself but I think it is rather obvious that a body of water with so many uses (agriculture, fishing, tourism, hydropower) will have problems in the future.

From Inle we carried on to Bagan – the home of the temple populated plains. I had high expectations for this stop but unfortunately earthquake in August had mixed things up so that many temples were closed for climbing because of renovation/rebuild work. So all the info I had collected from different sources did not have anything to do with actual reality.

Here is a short list of situation as it was on Dec 1^st with the sites I visited:

• Shwegugyi (climbable but closed on the side of the best view)
• That Byu Nyu (not climbable)
• Ananda Pagoda (not climbable, huge crowds, big renovation work going on)
• Khaymingha group (smaller site, nice, worth to visit; best angle towards the road from the back)
• Dhamna Yan Gyj Pahto (not climbable)
• North Guni (totally closed)
• Pyathada (climbable, nice view to the plains, big terrace)
• Sulamani (not climbable)
• Thabeik Hmauk (not climbable)
• Buledi (closed) / Buledi 2 (ok, smaller site in front of Buledi)
• Shwesanda Pagoda (main venue to check out sunsets and sunrises, lots of people)

Currently we are on our way from Mandalay to Yangon and from there we will continue to Bangkok which is the end point of the tour. After that it is one night in Doha and then back to cold and dark Scandinavia.

Read more »