Kokemuksia ja näkemyksiä Sony E-mount ekosysteemistä

Olen vuodesta 2018 lähtien kuvannut Sonyn kameroilla ja kokoan tässä hieman ajatuksiani noin kolmen ja puolen vuoden harjoittelun jälkeen.

Aloitetaan rungoista. Ensimmäinen runkoni oli Sonyn APS-C malliston a6300, joka mielestäni oli ja on edelleen todella pätevä ja luotettava pikkukamera. 24MP-kenno ja 11fps sarjakuvaus toimivat hyvin useimmissa kuvaustilanteissa – kameran tarkennuskin on aivan kilpailukykyinen. Tämä runko kuvaa lisäksi myös 4k-videota, joten kelpaa hyvin myös aloittelijoiden videokameraksi. Silmäsuojus tahtoo irrota hieman helposti näissä 6-sarjan malleissa ja itse taisin hukata parikin sellaista jonnekin maastoon. Pientä kameraa etsivälle tämä malli sopii kuin nenä päähän. Tästä saa rakennettua pätevän matkasetin yhdistämällä tämän pariin hyvään zoom-linssiin. 

Yellowstone 2018, Sony a6300 + Sony 18-105mm

Seuraavaksi hankin kalustooni A7M3:n, joka todennäköisesti oli hinta-laatusuhteeltaan (ja on sitä edelleen) yksi Sonyn malliston parhaista kameroista, ellei jopa se aivan paras. A7M3 toimii vähintäänkin tyydyttävästi käytännössä kaikissa mahdollisissa kuvaustilanteissa. Sanoisin, että tämän kameran paras ominaisuus on sen aivan loistava ISO-suorituskyky alueella ISO4000-ISO12800. Toistaiseksi en ole törmännyt kameraan, joka pystyisi samaan. Lisäksi automaattitarkennus on loistava ja osumatarkkuus erittäin korkea. Siksi juuri tämä kamera on niin monikäyttöinen työjuhta, että se löytyy todella monen tyytyväisen kuvaajan repusta.

Suomussalmi 2020, Sony A7M3 + Sony 200-600mm

Vaihdoin a6300:n lopulta A7R3:een, joka oli minulla muutaman kuukauden, kunnes vaihdoin sen edelleen uuteen A7R4:een. R-sarjalaisten leimaavin ominaisuus on luonnollisesti iso pikselitiheys, joka tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia erityisesti kropattavuuden suhteen ja riskejä erityisesti kohinan ja tärinäherkkyyden suhteen. A7R3 ei viihtynyt hyllyssäni kovinkaan pitkään, sillä sen automaattinen tarkennus oli käytännössä lähes käyttökelvoton urheilupuolella yhtään nopeammissa tilanteissa. Ehkä se oli siinä mielessä itseltäni hieman hutihankinta, mutta tulipa kokeiltua. A7R4 on tarkennuksen suhteen huomattavasti nopeampi, toki ei läheskään virheetön. A7R4:n massiivinen 61MP:n kenno tuo mahdollisuuksia kuvan rajaukseen, mutta toisaalta kohina alkaa olla merkittävää jo varsin alhaisilla ISO-arvoilla ja lisäksi tiedostokoot ovat sen verran suuria, että niiden käsittely vie enemmän aikaa ja niiden varastointiin kuluu huomattava määrä levytilaa. Olen huomannut myös, että A7R4 on varsin herkkä toimintahäiriöille Image Database Filen suhteen ja olenkin useita kertoja joutunut palauttelemaan kyseistä fileä muistikortille. Pari kertaa on käynyt jopa niin, että muiskortille kirjoittaminen on estynyt kesken kuvauksen – näillä kerroilla onneksi kakkoskortti on pelastanut. Olen hieman haarukoinut tilannetta ja luulen sen johtuvan siitä, että muistikortit on otettu alustamisen jälkeen käyttöön toisessa kamerassa (joka siis on luonut tuon Image Database Filen kortille). 

Jyväskylä 2020, Sony A7R4 + Sony 200-600mm

Toinen ärsyttävä ominaisuus tässä ja ilmeisesti kaikissa Sonyn kameroissa on jatkuva muistutus kolmannen osapuolen akuista, mikä pitää aina akkujen vaihdon jälkeen kuitata pois – hieman vähempikin olisi mielestäni riittänyt. A7R4:n suhteen huomautan myös siitä, että sen toiminta ei ole kaikkien objektiivien kanssa ihan saumatonta. Tarkennus Sonyn 200-600mm zoom-linssin kanssa ei osu nappiin läheskään joka kerta, mikä on hieman ärsyttävää. Yritin haarukoida tilannetta Sonyn kanssa, mutta käytännössä he piiloutuivat sen taakse, että olin esittämissäni esimerkkitilanteissa käyttänyt heidän suosituksiaan alhaisempaa suljinnopeutta. Varmaan niin, mutta koska käytössäni oli myös jalustalla ollut gimbal, niin odottaisin, että homma toimii aavistuksen ohjearvojen (jotka muuten ovat kohtuullisen korkeita) allekin. Tästä aiheesta on muutamilla jenkkipalstoilla kohtuullisen pitkiä ketjuja ja ehkä niistä voisi vetää yhteen sen, että ongelmaa esiintyy tällä kombolla jonkin verran, mutta kukaan ei oikein osaa sanoa, miksi. Itse en juurikaan käytä enää tätä yhdistelmää, sillä laatu ei ole johdonmukaisesti hyvä. A7R4:ssä myös rolling shutter -ilmiö on merkittävä erityisesti elektronisella sulkimella kuvattaessa, eikä ole juurikaan merkitystä liikkuuko kohde vai ei. Käytännössä siis kyseisellä kameralla joutuu käyttämään mekaanista suljinta, jos haluaa varmistua siitä, että kohteen muoto säilyy johdonmukaisena.

Jyväskylä 2022, Sony A9 + Sony 135mm

Viimeisin Sonyn runkoni on A9, joka siirtyi haltuuni vaihtokaupassa A7M3:een. A9 on varsinkin nykyään (käytettynä) erittäin kustannustehokas ja laadukas vaihtoehto aloittelevalle urheilukuvaajalle, sillä kameran automaattitarkennus on edelleen ihan huippua ja 20fps nopeus niin ikään, vaikka ikää kameralla alkaa jo yli viisi vuotta. Omaan makuuni tarkennus voisi olla vieläkin ”tarttuvampi” locked on -moodissa. Oikeastaan ainut A7M3 verrattuna selkeästi heikompi ominaisuus tässä kamerassa on heikompi ISO-suorituskyky. Ja ainut isompi tarkennusongelma, johon olen tämän rungon kanssa törmännyt, on yhdessä Tamronin 70-180mm f2.8 optiikan kanssa, milloin kamera tarkentaa jatkuvasti liikkuvan kohteen etupuolelle. Kameraa kohti juoksevasta kohteesta usein polvi oli tarkka, kasvot ei, vaikka tarkennusnäyttö olisi lukittuneena kasvoihin. Toki siellä sarjoissa on muutama osumakin, mutta kaikkiaan osumaprosentti oli niin huono, että tämä on toinen kombo, jota en juurikaan käytä. Mainittu Tamron + A7R4 puolestaan toimii mielestäni ihan hyvin. Näin ollen olettaisin, että A9:n tarkennus on Tamronille yksinkertaisesti liian nopea ja kolme kertaa vähemmän laskutoimituksia sekunnissa tekevä R4 puolestaan tarpeeksi hidas.

Lievestuore 2022, Sony A7R4 + Sony 135mm

Optiikan suhteen omistan tällä hetkellä Tamronin 17-28 f2.8, 28-75 f2.8, 70-180 f2.8 ja Sonyn 85 f1.8, 135 f1.8 ja 200-600 f5.6-6.3.

Näistä 200-600mm zoom on selkeästi eniten käyttämäni optiikka ja myöskin henkilökohtainen suosikkini. Myös molemmat 1.8 primet ovat erityisesti sisäurheilussa yllättävänkin monikäyttöisiä laseja. Tamronin sarja on ollut luotettava ja laadukas erityisesti retkeilykäytössä. Hinta-laatusuhteeltaan parempia laseja Sonylle ei taida oikein olla kuin nämä Tamronin tuubit. Itse käytän kuitenkin varmaan keskimääräistä paljon vähemmän normaalizoomeja 28-75 ja 70-180.

Espoo 2021, Sony A9 + Sony 85mm

Jos ajatellaan omia kokemuksiani, niin mitä voisin suositella Sonyn E-ekosysteemistä kiinnostuneelle kuvaajalle? Sanoisin, että hinta-laatusuhteeltaan parhaat ostokset löytyvät tällä hetkellä käytetyistä. Hyväkuntoiset käytetyt a6300/a6600 tai A7M3 ovat aloittelijalle käytännössä varma valinta. Hinta ei enää päätä huimaa ja toimintakyky on vähintäänkin hyvä useimpiin kuvaustilanteisiin.

A9:n hinta on tällä hetkellä niin ikään ominaisuuksiinsa nähden erittäin kilpailukykyinen urheilu- tai eläinaiheista kiinnostuneelle harrastajalle. Toki A9 toimii hyvin myös missä tahansa muussa kuvaustilanteessa.

R-malliston suhteen esitän suurimmat varaukset. Suuret kennot houkuttelevat monia, mutta nämä kamerat ovat paljon armottomampia käyttäjän virheille kuin monet muut mallit, lisäksi ISO-suorituskyky ja tiedostokoot tuovat oman lisänsä haasteisiin. Toki, jos on selkeästi profiloitunut maisemakuvaaja (erityisesti alhaisilla ISO-arvoilla) tai kuvaa paljon vakio-olosuhteissa studiossa, niin silloin homma kyllä pelittää näillä vehkeillä mainiosti. En suosittele R-malliston kameroita kenenkään ensimmäiseksi kameraksi.

Lofootit 2020, Sony A7R4 + Tamron 17-28 

Sonyn uusista malleista kiinnostavimmat ovat luonnollisesti A1 ja A7M4, joista ensimmäinen on hintansa puolesta käytännössä useimpien harrastajien ulottumattomissa, kunnes niitä alkaa muutaman vuoden kuluttua löytyä käytettyjen laarista. Sen sijaan A7M4:lle voi jo nyt povata hyvää menestystä kameraharrastajien parissa. Itsekin olen hieman mietiskellyt, että menisikö tuo oma R4 vaihdossa uuteen M4:een. Siinä olisi pikkaisen maltillisempi tiedostokoko ja varmaan myös parempi ISO-suorituskyky sekä tarkennus – ainoa henkilökohtainen pettymys spekseissä oli se, että sarjakuvausnopeus oli edelleen 10fps, eikä esim 13 tai jopa 15fps. Katsotaan nyt muutama kuukausi tilannetta, kun tavaraa alkaa ehkä löytyä tänne pohjolaankin. 

On ollut huhuja myös uudesta A9M3:sta – sekin luonnollisesti kiinnostava ainakin omalta kannaltani, mutta todennäköisesti sekin jää vielä odottelemaan hetkeksi, sillä arviolta hinta tulee siinäkin olemaan jossain kuuden tonnin tietämillä. Olisi myöskin mielenkiintoista nähdä, miten oletettu uusi A9 asemoituisi suhteessa A1:een. Oma veikkaukseni tosin on, että tätä mallia ei ainakaan ihan heti nähdä, sillä jo nyt valmistajat ovat suurissa ongelmissa toimituksiensa kanssa, eikä tavaraa riitä läheskään kaikille halukkaille. Sirut ja logistiikka eivät tällä hetkellä tue uusia tuotejulkaisuja.

Read more »