Tunnelmat Myanmarista

Viimeinen viikko on tosiaan reissattu Myanmarissa. Raja ylitettiin Thaimaan puolelta Tachileikin rajanylityspaikalta (syyskuun alusta myös tällä rajanylityspaikalla on käynyt e-viisumi) ja byrokraattiset säädöt hoidettiin lähes huvittavaan tyyliin pienessä huoneessa, missä kolme upseeria tarjosivat hoitelivat passit ja paperit pykälään. Rajalta edettiin hitaasti mutta varmasti Kengtungin pikkukaupunkiin, missä ehkä mielenkiintoisin osuus oli retki ympäristön pieniin yhteisöihin.

Matkalla mainitulle kyläyhteisövierailulle kävimme myös riisiviinitislaamossa ja sitten jatkettiin mäen juurelle, mistä lähdettiin kävelemään ylös auringon paistaessa kuumasti niskaan. Meidän fikserillä oli mukanaan ilmapalloja paikallisille lapsille ja täytyy sanoa, että jos ilmapalloilla saa noin paljon iloa aikaan, niin meillä Suomessa ei ole enää mitään suhteellisuudentajua siitä luksuksen tasosta, mihin myös kaikki lapset meillä opetetaan jo pienestä pitäen. Ja silti porukka itkee aivan kaikesta. No, ongelmathan ovat aina subjektiivisia.

Matkalla nähtiin myös Yangonista tulleita peltotyöläisiä, Aka-heimon naisia myymässä käsitöitään sekä Ann-heimon elämää, kun vierailimme heidän kylässään.

Maittavan lounaan jälkeen jouduimme vielä paikallisten myyjien ahdistelemaksi – itselleni tuli siinä mieleen, että itse mieluummin tekisin vaikka jonkinlaisen lahjoituksen kyseiselle yhteisölle. Näin hommasta jäisi ehkä parempi maku.

Myanmaria luonnehditaan aina silloin tällöin lentävällä lauseella ”kuin Thaimaa 30 vuotta sitten” – se pätee vielä jotenkuten Kengtungiin, missä matkailijat saavat olla täysin rauhassa (tuo kyläyhteisöcase poislukien), eikä ravintoloissa ole länsimaisia listoja moninkertaisine hintoineen, mikä on mielestäni hyvä asia.

Tilanne on täysin toinen Inlejärven alueella, missä turismi on jo merkittävä elinkeino. Samalla myös turismia tukeva infrastruktuuri, palvelut ja lieveilmiöt ovat kaikki läsnä – ei tietenkään niin raa’alla tavalla kuin Kaakkois-Aasian perinteisillä matkailutonteilla, mutta kuitenkin.

Inlejärven matkailijat saavat siis varautua perinteisempään meininkiin tällä alueella reissatessa. Ravintolat tosin menevät kiinni jo yhdeksältä. Myös varttuneempien matkailuseurueiden (50-70 v) runsas määrä oli jopa silmiinpistävää. Inle on myöskin Lonely Planetin best of 2017 –listalla, joten hässäkkää riittänee jatkossakin.

Itse järven tilasta ei juurikaan puhuttu, mutta rivien välistä tulkitsin, että resurssien ylikäyttö viljelyineen, kalastuksineen, turisteineen ja vesivoimaloineen on sillä tasolla, että kovin ruusuista tulevaisuutta Inle Lakelle ei valitettavasti voi luvata.

Inleltä siirryttiin sitten edelleen Baganiin, jota voidaan varmaan eräällä tapaa pitää Myanmarin matkailun rokkitähtenä tuhansine temppeleineen. Itselläni oli aika korkeat ennakko-odotukset tämän pysäkin suhteen ja olinkin tehnyt hieman tutkimustyötä paikoista, joissa haluaisin käydä.

Valitettavasti vain elokuinen maanjäristys, josta en ollut tietoinen, oli laittanut asiat uuteen kuosiin ja niinpä valitettavan moni temppeli oli jollain tapaa rempassa.

Tässä kompakti listaus tilanteesta 1.12.2016:

• Shwegugyi (pääsee kiipeämään, mutta kiinni parhaan näköalan puolelta)
• That Byu Nyu (ei pääse kiipeämään)
• Ananda Pagoda (ei pääse kiipeämään, hirveä härdelli, isosti rempassa)
• Khaymingha ryhmä (pienempi, ihan kiva saitti – paras kuvakulma tielle päin viistosti)
• Dhamna Yan Gyj Pahto (ei pääse kiipeämään)
• North Guni (käytännössä kokonaan suljettu)
•  Pyathada (pääsee kiipeämään, hyvä näköala tasangolle, iso kattoterassi)
•  Sulamani (ei pääse kiipeämään)
•  Thabeik Hmauk (ei pääse kiipeämään)
•  Buledi (suljettu) / Buledi 2 (ok, pienempi Buledin edessä)
• Shwesanda Pagoda (päämesta auringonnousujen ja –laskujen tsekkaamiseen, paljon jengiä)

Valo- ja videokuvaus on muuten travelleriskenessä muuttunut todella paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana (no, toisaalta, mikäpä teknologiaan perustuva ala ei ole...). Toki sitä on itsekin päivittänyt laitteita ja seuraillut trendejä, mutta kyllähän nykyään julkaistavat kuvat ja videot ovat aivan huikeita. Ja koska porukka seuraa paljon tubettajia, ammatti-instaajia ja –valokuvaajia, niin myös erilaisia efektejä ja kikkoja osataan käyttää todella paljon enemmän. 
Välillä ihan hirvittää laittaa mitään omaa amatöörimateriaalia näytille, kun ympärillä kaikki tuntuu olevan niin viimeisen päälle hiottua ja tuotettua. No, tästä saisi pidemmänkin pätkän, mutta jätetään nyt tähän.

Olemme nyt Mandalayssa ja illalla suuntaamme pariksi päiväksi Yangoniin, mistä lennämme Bangkokiin ja itselläni on sen jälkeen sitten enää yksi välipäivä Qatarissa, jonka jälkeen koittaa paluu kylmään pohjolaan.