Mt. Toubkal hike in Morocco

 

(Translated mostly by Google)

Mt. Toubkal or locally Jebel Toubkal is located in the Atlas Mountains, a couple of hours' drive from Marrakesh, where my incoming flight was via Amsterdam. KLM had finally got a bag drop counter in Helsinki (of course, I've flown so little in recent years that it must have been there for a while) and things worked much smoother in the morning than a few years ago, when my baggage was stuck in Helsinki due to the slowness of check-in. This time, a slight uncertainty was caused by the ground handling strike that fell on Friday, so I had packed pretty much everything possible in my hand luggage. I also tried the so-called Priority Lounge services for the first time, which credit card companies have been offering in increasing numbers in recent years. In Helsinki, things worked well, but in Amsterdam the volume was so much higher that the lounge was practically completely clogged the whole time I was waiting for my flight to Marrakesh. Therefore, I would say that at least in any larger airports, the value of this membership needs to be re-evaluated. All connections were on time, the service was as expected, and so was the transportation to the hotel in Morocco, where I arrived shortly before 6pm. From there, I immediately went to the group meeting (11 people) and then to the local Chez Ouassan for dinner.

The first actual day of the hike took us first by bus from Marrakesh, about an hour away, to Imi Oughlad, where we picked up our backpacks and started the approximately 13km/4.5h hike to Tizi Oussem. The hike started at an altitude of about 1300m and first climbed about 700m and descended then back to about 1700m, where we spent the night in a modest guesthouse. The first half of the hike was especially enjoyable, progressing through the lush, rural landscapes of the mountains. Lunch was enjoyed at pretty much the highest point of the day's route, where the strong wind also caused some difficulties with things flying around. The second half of the day's route was mostly on the road, so it wasn't a special experience in itself.

There is always time for tea in Morocco!

As for logistics, most of the stuff are transported here by mules, except for daypacks. Bottled water is also brought from the villages for the needs of the hikers. The Tizi Oussem guesthouse had shared rooms, toilets and showers, and for a small additional fee, a hammam-style steam room. The night was quite warm and the sounds of the animals were also very present.

The second day took us from Tizi Oussem to Aremd, first heading south and then northeast, a total of about 15km/6.5h. The first 4.5h hours slowly climbed to about 2500 meters and then the last couple of hours we finally descended to about 2000 meters for the night. The landscapes were varied, but beautiful – green mountain valleys and more rugged steep slopes covered in red gravel, low vegetation and rocks. The Aremd guesthouse was significantly cooler than our previous accommodation – the style of accommodation was the same, of course. For some reason, we had to wait until around 2:30 for lunch, when the start was already at 08:30. I don’t know why lunch couldn’t have been had at least an hour, even two hours earlier.

Tizi Oussem guesthouse

As for meals, lunches and dinners were sufficient, but breakfasts were invariably too light for my taste compared to the day’s activities. In practice, the only thing available in the morning was bread, sugary spreads and an egg or two. It was the same in Crete, but there you could also buy bacon or eggs from the guesthouses – here the only option was to supplement your breakfast with protein bars, for example.

On the third day, we turned back south and climbed steadily up about 1200m to Toubkal base camp at 3200m, where we camped for the next couple of nights. At the beginning of the day, we first checked in to Toubkal National Park and climbed the trail in the shadow of the mountains for about a couple of hours and 400m to a small village, where we enjoyed a break for fresh orange juice before continuing in the hot sun all the way to base camp. After lunch, part of our group went on a voluntary hike to a viewpoint in the afternoon, which turned out to be some kind of miscalculation on the part of the guide, as this little hike took almost 4.5 hours and climbed to somewhere around 3600 meters. Fortunately, I didn't go along.

Registering the group at the park entrance

The next morning, we got up early only to find that most of the groups were already on the slope. A group of Moroccan army recruits were also leaving with us at the same time, so the climb to Toubkal was quite crowded. The climb was about 4km/1000m and it took about four hours. The first couple of hours in complete darkness and then with the sun giving its first rays to the wall that rose behind us. We reached the summit with the first members of the group at around 08:30 and the others followed in about an hour. The hoopla at the summit was at an incredible level, as a pack of army recruits took selfies around the summit triangle. I walked around the peak myself, taking pictures of the scenery in different directions, before we set off to try to get our own group photo at the top, which we eventually got. After that, it was time to head downhill with a few photo stops. I pretty much descended independently, as the group’s pace was too slow for my taste. I was finally at camp about 1.5 hours after leaving the peak, and the others arrived at base camp 1-1.5 hours later.

Mt. Toubkal basecamp view

We enjoyed our last day in the mountains in a good, positive spirit – everyone had made it to the summit and back to camp without any major problems.

Our positive group at the summit of Mt. Toubkal

The last day of hiking then included a 12km/4.5h descent to Imlil, about 1400m below, where we enjoyed a delicious restaurant lunch before jumping back on the bus to Marrakesh. The route was largely the same as on the third day of the trip, of course, with the difference that the direction of travel was the opposite and we descended from Armed to Imlil in the shade of walnut trees. Descending is harder on the muscles and joints than climbing up, and I was starting to feel it in my own heels. In general, however, the hike went pretty smoothly, except for a couple of minor sunburns and blisters. The spirit of our group was really positive, and no one made a big deal out of any potential problems – otherwise, the team spirit was good and that's why it was enjoyable to travel in this group. The landscapes of Toubkal were beautiful, the weather was favorable, and the hike was great anyway – thank you & see you again Morocco!

Read more »

Mt. Toubkalin vaellus Marokossa 17.-22.5.2025

 

Mt. Toubkal tai paikallisittain Jebel Toubkal sijaitsee Atlasvuorilla parin tunnin ajomatkan päässä Marrakeshista, jonne lennot olivat menomatkalla Amsterdamin kautta. KLM oli vihdoin saanut bag drop -tiskin Helsinkiin (toki olen viime vuosina lentänyt niin vähän, että varmaan ollut jo pidemmän aikaa) ja homma toimi aamulla huomattavasti sujuvammin kuin muutama vuosi sitten, jolloin matkatavat jäivät Helsinkiin check-in toiminnan hitauden takia. Tällä kertaa pientä epävarmuutta aiheutti perjantaille osunut maapalvelun lakko, joten olin pakannut aika lailla kaiken mahdollisen käsimatkatavaraan. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa niin sanottuja Priority Lounge -palveluja, joita luottokorttiyhtiöt ovat viime vuosina tarjonneet lisääntyvissä määrin. Helsingissä homma toimi hyvin, mutta heti Amsterdamissa volyymi oli niin paljon suurempi, että käytännössä lounge oli täysin tukossa koko sen ajan, kun odottelin lentoani Marrakeshiin. Näin ollen sanoisin, että ainakaan yhtään isommilla kentillä tämän jäsenyyden arvo on arvioitava vielä uudelleen. Kaikki yhteydet olivat ajallaan, palvelu odotusarvossa ja samoin Marokossa kuljetus hotellille, jonne saavuin vähän ennen iltakuutta. Siitä sitten saman tien ryhmän tapaamiseen (11 henkilöä) ja edelleen yhteiselle illallisella paikalliseen Chez Ouassaniin.

Vaelluksen ensimmäinen varsinainen päivä kuljetti meidät ensin bussilla Marrakeshista noin tunnin matkan päähän Imi Oughladiin, josta otimme reput kantoon ja aloitimme noin 13km/4,5h siirtymän Tizi Oussemiin. Vaellus starttasi noin 1300m korkeudelta ja nousi ensin noin 700m ylös ja sitten takaisin noin 1700 metriin, missä vietimme yön vaatimattomassa majatalossa. Erityisesti matkan ensimmäinen puolikas oli varsin nautittavaa etenemistä vuoriston vehreissä maalaismaisemissa. Lounasta nautittiin aika lailla päivän reitin korkeimmassa kohdassa, missä myös navakka tuuli aiheutti hieman hankaluuksia tavaroiden lennellessä ympäriinsä. Päivän reitin toinen puolikas kulki pitkälti tiellä, eikä siis ollut sinänsä mikään erityinen elämys.

Tizi Oussem näkyvissä

Logistiikasta sen verran, että tavarat kulkevat täällä pitkälti muulien avulla päiväreppuja lukuun ottamatta. Vesi tuodaan myös pullotettuna kylistä vaeltajien tarpeisiin. Tizi Oussemin majatalossa oli yhteismajoitushuoneet, wc:t ja suihkut sekä pienestä lisämaksusta myös hamam-tyylinen höyryhuone. Yö oli aika lämmin ja eläinten äänet olivat myös hyvin läsnä.  

Toinen päivä vei meidät Tizi Oussemista Aremdiin suunnaten ensin etelään ja sitten koilliseen yhteensä noin 15km/6,5h. Ensimmäiset 4,5h tuntia nousivat hiljalleen noin 2500 metriin ja siitä sitten viimeiset pari tuntia taas laskeuduttiin lopulta noin 2000 metriin yöksi. Maisemat olivat vaihtelevat, mutta kauniit – vehreitä vuoristolaaksoja ja karumpia punaisen soran, matalan kasvillisuuden ja kivikoiden peittämiä jyrkkiä rinteitä. Aremdin majatalo oli huomattavasti viileämpi kuin edellinen majapaikkamme – majoituksen tyyli toki sama. Jostain syystä päivän lounasta saatiin odotella aina puoli kolmen tienoille, kun startti oli kuitenkin jo 08:30. En tiedä, miksi lounasta ei voitu pitää jo ainakin tuntia, jopa kahta aiemmin.

Vuoristomaisemia Tizi Oussemin ja Aremdin välillä

Ruokailuissa lounaat ja illalliset olivat riittäviä, mutta aamupalat olivat poikkeuksetta omaan makuuni turhan kevyitä päivän aktiviteetteihin nähden. Käytännössä aamulla ei ollut tarjolla kuin leipää, sokeripitoisia levitteitä ja kananmuna tai kaksi. Kreetallahan oli sama homma, mutta siellä pystyi itse ostamaan lisäksi esimerkiksi pekonia tai munia majataloista – täällä oikeastaan ainut mahdollisuus oli täydentää aamiaista esim. proteiinipatukoilla.

Kolmantena päivänä käänsimme suunnan takaisin etelään ja nousimme viiden tunnin ja kymmenen kilometrin aikana tasaisesti ylös noin 1200m Toubkalin perusleiriin 3200 metrin korkeudessa, missä leiriydyimme seuraavat pari yötä. Päivän alussa kirjauduimme ensin sisään Toubkalin kansallispuistoon ja kiipesimme polkua vuorten varjossa ylös noin parin tunnin ja 400m verran pieneen kylään, missä nautimme tauolla tuoretta appelsiinimehua ennen kuin lähdimme jatkamaan auringon paahteessa aina perusleiriin saakka. Osa ryhmästämme lähti vielä iltapäivällä vapaaehtoiselle retkelle näköalapaikalle, mikä osoittautui oppaalta jonkinlaiseksi arviointivirheeksi, sillä tämä pieni retki kesti melkein 4,5h ja nousi jonnekin 3600 metrin tienoille. Itse en onneksi lähtenyt mukaan.

Tuore mehu virkisti matkalla perusleiriin

Seuraavana aamuna nousimme ylös varhain vain todetaksemme, että suurin osa ryhmistä oli jo rinteessä. Kanssamme samaan aikaan lähdössä oli myös joukko Marokon armeijan alokkaita, joten nousu Toubkalille oli varsin ruuhkainen. Nousu oli noin 4km/1000m ja siihen kului aikaa noin neljä tuntia. Ensimmäiset pari tuntia täysin pimeässä ja sitten auringon antaessa ensimmäisiä säteitään takanamme nousseelle seinämälle. Saavutimme huipun ryhmän ensimmäisten jäsenten kanssa noin 08:30 ja muut seurasivat sitten noin vajaan tunnin sisään. Huipulla hulabaloo oli käsittämättömällä tasolla, kun pari joukkueellista armeijan alokkaita urakoi selfiehommissa huippukolmion ympärillä. Kiertelin itse ympäri huippua kuvaamassa maisemat eri suuntaan ennen kuin lähdimme yrittämään omaa ryhmäkuvaa huipulla, minkä lopulta myöskin saimme. Sen jälkeen olikin aika suunnata alamäkeen muutaman valokuvauspysähdyksen kera. Laskeuduin aika lailla itsenäisesti, sillä ryhmän vauhti oli makuuni liian hidas. Olin lopulta leirissa noin 1,5h huipulta lähdön jälkeen ja muut saapuivat perusleiriin 1-1,5h sen jälkeen.

Mainio ryhmämme Toubkalin huipulla

Nautimme viimeisestä päivästä vuoristossa hyvässä positiivisessa hengessä – kaikki olivat kuitenkin päässeet huipulle ja takaisin leiriin ilman mitään suurempia ongelmia.

Linnunrata perusleirin yllä

Viimeiselle vaelluspäivälle jäi sitten vielä 12km/4,5h laskeutuminen Imliliin noin 1400m alemmas, missä nautimme maistuvan ravintolalounaan ennen hyppäämistä takaisin Marrakeshin bussiin. Reitti oli pitkälti sama kuin retken kolmantena päivänä toki sillä erotuksella, että kulkusuunta oli vastakkainen ja Armedista laskeuduttiin vielä pähkinäpuiden varjossa Imliliin saakka. Laskeutuminen on lihaksille ja nivelille kovempaa puuhaa kuin ylös kiipeäminen ja se kyllä alkoi tuntua omissakin kintereissä erilaisina kireyksinä. Yleisesti ottaen kuitenkin vaellus sujui aika lailla ongelmitta paria pientä auringonpolttamaan ja rakkoa lukuun ottamatta. Ryhmämme henki oli todella positiivinen, eikä mahdollisista ongelmista tehty sen suurempaa numeroa – muutenkin yhteishenki oli hyvä ja sen takia ryhmässä oli mukavaa matkata. Toubkalin maisemat olivat kauniita, sää suosi ja muutenkin vaellus oli mainio – kiitos & kuulemiin Marokko!

Read more »