Filippiineiltä kohti Myanmaria

Noin viikko edellisestä blogauksesta ja sinä aikana olen matkustanut Banauesta ensin takaisin Manilaan, sieltä lennolla Boracaylle ja sieltä edelleen Kuala Lumpurin (Malesia) ja Chiang Main (Thaimaa) välipysäkkien kautta Pohjois-Thaimaahan ja kohti Myanmarin rajanylityspaikkaa Tachileikissä.

Viikon nostot tulevat sitten tässä. Yöbussi Banauesta Manilaan oli odotuksien mukaisesti aavistuksen epämukava tapa viettää yö. Siinä sinänsä ei mitään ihmeellistä, mutta se täytyy todeta, että Manilan liikenne on kyllä melkoinen, sillä 04-06 aikoihin yöllä oli sellainen ruuhka, että köröteltiin siinä sitten ensin bussiterminaaliin ja sieltä edelleen lentokentälle parisen tuntia Manilan sisällä, vaikka matkaa oli vain kymmenisen kilometriä.

Boracay on Filippiinien biletysmesta numeto yksi. Samalla se on myös eräs turismitoiminnan suurimpia keskuksia ja koko infra on tehty palvelemaan turismin tarpeita. Se tarkoittaa monia asioita, joista en itse sinänsä erityisesti pidä, mutta joita ei kuitenkaan voi välttää. Vilkasta ranta- ja yöelämää toivovalle Boracay on paratiisi, jos vain rahaa riittää. Kävin tekemässä paikallisen Island Hopping –kierroksen, mutta se on kyllä aikamoinen rahastus, sillä nähtävää pysäkeillä ei juurikaan ole, jos on jossain rantakohteessa aikaisemmin käynyt.

Boracaylta suuntasin kohti Kuala Lumpuria, missä vietin pari yötä Oasia Suites –huoneistohotellissa ihan KL Towerin vieressä. Aivan huikea majoitus pikkaisen päälle 50 egeä per yö. Jos KL on ohjelmistossa ja ihan majoituksen ei tarvitse olla ihan keskeltä Bukit Bintangia, niin Oasia on loistava valinta.

Parin päivän kuosittautumisen jälkeen suuntasin kohti Chiang Maita, mistä reissu kohti Burmaa alkoi tänä aamuna. Chiang Maissa voin suositella Wat Pra Singhiä (erityisesti ilta-aikaan), Wat Umongia ja paikallisten ladyboyden vetämää Chiang Mai –kabareeta, mikäli mieli on jokseenkin avoin. Doi Suthepiin suunnattaessa kannattanee yrittää joko heti aamun valjettua tai iltapäivän päätteeksi, sillä päivällä ruuhka on tuskallinen.

Tästä sitten tosiaan lasketellaan kohti pohjoista. Ensin Chiang Raihin ja siitä edelleen kohti Myanmarin rajanylityspaikkaa Tachileikissä.

Read more »

From the Philippines towards Myanmar

So, I’ve travelled from Banaue back to Manila and from there to Boracay and continuing to KL and finally to Chiang Mai from where I started my journey towards Myanmar this morning.

Picks of the week are these. Night bus from Banaue to Manila was as uncomfortable as they usually are for taller people like myself. Manila traffic is just crazy – in the middle of the night streets are totally congested by heavy traffic that distance of about 10k took almost 2 hrs!

From Manila we moved on to Boracay which is the Philippine party island. I can not really really recommend unless you are into partying and beach life. Mandala Spa is a nice experience if you have some extra money to spend.

From Boracay I went on to Kuala Lumpur where I can definitely recommend Oasia Suites for accommodation as well as Drift (close by Oasia) for dinner. Christmas frenzy has already started in South East Asia – KL Pavilion set up for Christmas was kind of grand.

From KL I moved on to Chiang Mai. It was also interesting to see the new LCCT-terminal now called KLIA2 from where Air Asia now operates. It is a big airport with the related services compared to the old LCCT with McDonald’s. KL is changing and growing fast.

In Chiang Mai I would point you out to Wat Pra Singh (preferably evening time with less people), Wat Umong and the Chiang Mai cabaret. Cabaret is a musical show hosted by local ladyboys which was rather interesting to experience. Doi Suithep is also worth a visit if you get there bright and early or in the afternoon. Daytime it is crowded.

Ok, from here we’re gonna go on towards north. First to Chiang Rai and from there to border crossing of Tachileik. We should reach Kentung by dinner.

Read more »

Viikko Filippiineillä

Filippiinit on ennakko-odotuksiini nähden yllättänyt positiivisesti. Kaikki asiat toimii ja on kohtuullisen helposti hoidettavissa. Paikalliset ovat ystävällisiä, tottuneita matkailijoihin ja lähes kaikki puhuvat englantia. Häiriköintiä ja tuputtamista ei ole juuri lainkaan, mikä on iso yllätys esimerkiksi Indonesiaan, Malesiaan, Vietnamiin ja Kambodzaan verrattuna. Lähes kaikki linja-autotkin ovat lähteneet suunnilleen ajallaan. Ruoka perustuu riisin ja erilaisten lihojen ympärille. Hintataso on suhteellisen edullinen ja vedätyksiä ei ole omalle kohdalle juurikaan osunut. Ilmasto on alueelle tyypillinen kuuman kostea ja nopeasti vaihtuva. Yhteenvetona matkailijan kannalta sanoisin, että jopa yllättävän lunkia reissaamista on tiedossa, jos lähtee iskemään Filippiineille. 

Itse jotenkin odotin vähän vaikeampaa ja enemmän säätöä vaativaa meininkiä, mutta sitä ei ole ollut nimeksikään.

Mikä sitten ei ole vastannut ihan odotuksia on tämän reissun rakenne, joka on mielestäni sisältänyt vähän turhan paljon matkustamista siihen nähden, mitä on konkreettisesti nähty ja tehty. Eivätkä nuo valitut kohteetkaan kaikki ihan mitään maailmanluokkaa ole olleet.

Ollaan siis käytännössä tultu reittiä Manila-Baguio-Sagada-Banaue-Batad-Banaue ja nyt ollaan matkalla Manilaan ja siitä edelleen etelään Boracaylle. Manila ja Baguio olivat molemmat käytännössä vain läpikulkukohteita ja vasta Sagada (4. matkapäivä) oli ensimmäinen kunnollinen stoppi.

Sagada tarjoaa pääasiassa erilaisia lyhyitä ja kohtuullisen helppoja päiväretkiä sekä luolaseikkailuja paikallisten oppaiden johdolla. Itse kävin kokeilemassa aamupäivällä Adventure Trailia, jonka loppupuolella sain joessa kahlatessa terävästä kiven reunasta jalkapohjaani haavan. Sitä ennen oli tsekattu kuuluisat roikkuvat ruumisarkut Echo Valleyssä ja horjuttu pitkä pätkä maanalaista jokea pitkin paljain jaloin. Näin jälkikäteen voisin suositella omaa otsalamppua ja esimerkiksi sukeltajille tuttuja neopreenijalkineita jokiosuudelle. Ohjeistus ja opastus ei ollut kovinkaan korkeatasoista. Sama korostui erityisesti iltäpäivän retkellä, jonka piti suunnitelman mukaan kulkea Marlboro Hillsistä Blue Soiliin, mutta reitti osoittautui käytännössä mahdottomaksi keskivertoretkeilijälle. Lopulta meidän oli noin tunti ennen auringonlaskua käännyttävä takaisin, kun turvallista reittiä harjanteelta alas ei löytynyt. Tämä alleviivasi konkreettisesti Sagadan suurinta ongelmaa – oppaat ovat täysiä amatöörejä, eikä heitä ole koulutettu ja varustettu asianmukaisesti. Suosittelen siis suhtautumaan pienellä varauksella oppaiden osaamiseen ja varustautumaan itse hieman ennakoiden, mikä toki pätee retkeilyyn laajemminkin.

Sagadasta siirryttiin edelleen Banauen kautta Batadiin ja Ramon’s Homestayhin, missä nautimme Ifugao-vieraanvaraisuudesta, tutustuimme perinteiseen riisinvalmistusprosessiin sekä paikallisiin asuihin ja tansseihin. Paikan ehdoton ässä on kuitenkin niin kutsuttu amfiteatteriviljelmä, missä riisipenkereet on rakennettu laaksoon valtavan amfiteatterin muotoon. Harmi, että sade oli liukastanut polut ja vaikeuttanut näkyvyyttä niin, että emme ehtineet tehdä kuin yhden parin tunnin kävelyn alueella. Sanoisin kuitenkin, että omalla mittapuulla kyseessä oli reissun selkeä kohokohta toistaiseksi. Todennäköisesti vetoaa muihinkin maisemafriikkeihin, vaikka Batadiin ja laaksoon ei kyllä ihan huonolla hapella pääse – sen verran jyrkkä on viimeinen jalan edettävä osuus laaksoon laskeuduttaessa.

Batadista palattiin siis Banaueen, missä yöpymisen jälkeen kävimme tänään tutustumassa paikalliseen riisinviljelyalueeseen, mikä sekin oli vaikuttavaa nähtävää.

Read more »

A week in the Philippines

First week in the Philippines has been busy with travelling as we have covered some long bus rides to north starting from Manila. Then Baguio, Sagada, Batad and Banaue. Currently we are on our way back to Manila and from there to Boracay Island tomorrow morning.

So far I’d have to say that what comes to travelling in the Philippines, it has been a lot smoother than I thought. Zero harassment, happy and helpful locals (almost all speak English), reasonably low price level all result easy and smooth travelling experience.

Top picks so far are clearly the rice terraces in Batad and Banaue. These valleys are just breathtaking. Totally recommended for relatively fit traveler. In Banaue even less fit are able to go and enjoy the scenery.

Sagada which was our first main stop of the week, was a minor disappointment. What they offer are different kind of hikes and short trips to the surrounding area plus caving activities. Unfortunately Sagada falls short from its reputation and guiding system which is monopolized by the locals is more amateur than professional organization. Sagada is sympathetic little community but especially the outdoor activities need some rethinking and development.

Read more »