Intiassa tiikerisafarilla

Olin ilmoittautunut Intian tiikerisafarille ensimmäisen kerran jo vuonna 2020 osana silloin suunnitelmissa ollutta maailmanympärimatkaani. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, matka oli sitten uudelleen kalenterissa. Matkaohjelma oli jonkin verran muuttunut aikaisemmasta. Ohjelmassa ei esimerkiksi ollut vierailua Taj Mahaliin, kuten aikaisemmin – muutenkin matkan kulttuuriosio tuntui varsin kevyeltä ja sitä se olikin. Matkan kustannustaso puolestaan oli noussut noin 30% neljän vuoden takaisesta. Ohjelmassa olevat kansallispuistot olivat samat: Kaziranga, Panna, Bandhavgarh ja Kanha.

Intiansarvikuono on Kazirangan kansallispuiston ylpeys

Aloitimme matkan koillisen Assamista, Kazirangan kansallispuistosta, missä puiston päätähdet ovat intiansarvikuonot, joita voi varmuudella nähdä vain täällä. Puistossa on myöskin runsas tiikerikanta, mutta niiden näkeminen täällä on vaikeaa pitkän, runsaan ruohikon takia. Neljän ajon aikana saimme yhden tiikerihavainnon, kun näimme uroksen ylittävä tien noin 100m päässä.

Ensimmäinen tiikerihavainto Kazirangassa

Kazirangasta matkasimme etelään Madhya Pradeshin osavaltioon ja Khajurahoon, missä juhlimme päivän verran Holia sekä tutustuimme paikallisiin temppeleihin, jotka ovat UNESCOn maailmanperintöä runsaine kaiverruksineen. Valitettavasti sekä temppelivierailu että Holin juhlinta jäivät odotusarvon alle, eikä niillä ollut valokuvauksellisesti juurikaan annettavaa. Temppeleillä vierailua dominoi liiaksi sinänsä asiantunteva opas, mutta hän sitoi kyllä liian suuren osan lyhyestä vierailustamme pitkiin historiallisiin tarinoihin temppeleiden kaiverruksista. Sanoisin, että huomattavasti kevyempikin versio olisi ryhmällemme riittänyt. Kannattaa myöskin ottaa pitkä putki mukaan, sillä parhaat kuvaustilanteet ovat temppelin paikallisten kävijöiden suhteen. Itse en valitettavasti tätä tajunnut. Holin suhteen puolestaan Khajurahon kylä on liian pieni mihinkään isompaan Holi-hässäkkään, joten siinä mielessä se tilaisuus ei realisoitunut ollenkaan sellaisena, kun olin mielessäni kuvitellut. Ainut mahdollisuus kuvauksen suhteen oli käytännössä salakuvata paikallisia lapsia omassa juhlinnassaan. Itse en oikein tuollaisista tilanteista perusta ihan eettisistä syistä.

Khajurahon läntinen temppelialue

Pyhäpäivän jälkeen suuntasimme ensimmäiselle varsinaiselle tiikerisafarille Pannan kansallispuistoon, missä törmäsimmekin isoon tiikeriurokseen melkein heti ajon alussa. Tiikeri oli kuvattavissa muutaman minuutin ajan ennen kuin palasin tiheikköön, mistä oli tullutkin. Pannan kansallispuisto on kuuma, kuiva ja pölyinen. Muita tiikereitä emme täällä saaneet kuvattaviksi, sen sijaan jonkin verran linnustoa ja hirvieläimiä kylläkin.

Pannassa on mahdollista kuvata myös korppikotkia.

Jatkoimme matkaa etelään Bandhavgarhin kansallispuistoon, joka nauttii mainetta Intian ehkäpä kovimpana tiikeripuistona. Teimmekin neljän päivän aikana kymmeniä tiikerihavaintoja – erityisesti kuusi tilannetta olivat valokuvauksellisesti hyviä ja kaksi näistä erinomaisia. Tiikerien kuvaaminen ei siis ole kuitenkaan ihan itsestäänselvyys edes täällä Bandhavgarhissa. Lisäksi muistikorteille tallentui runsaasti linnustoa sekä hirvieläimiä. Itselläni tilannetta heikensi Khajurahossa iskenyt virus, joka nostatti kuumeen korkealle ja se ei vastaavissa lukemissa olleen helteen kanssa ollut kovinkaan voittava yhdistelmä. Niinpä jouduin itse keventämään safariohjelmaa jättämällä muutamia iltapäivän safareita kokonaan väliin. Aamupäivät olivat lähes poikkeuksetta iltapäiviä parempia, joten siksi siis omalta osaltani valitsin näin.

Bandhavgarhissa on parhaat mahdollisuudet tiikerien kuvaamiseen.

Bandhavgarhista jatkoimme edelleen etelään Kanhaan, missä maisemat olivat reissun parhaat. Sanoisin, että täällä on eniten sellaista ’oikeaa safaritunnelmaa’. Tiikerihavaintoja tuli jonkin verran, mutta oikeastaan vain yksi tilanne oli sellainen, mikä oli valokuvattavissa ja senkin oppaamme munasi totaalisesti. Näimme täällä myös huulikarhun, mutta muuten kuvasaalis jäi varsin vaatimattomaksi.

Kanhassa on reissun parhaat maisemat

Intian tiikerisafari on huomattavasti vaativampi matka kuin Afrikan safari. Intiassa matkustamista tulee huomattavasti enemmän ja lämpötila sekä pölyisyys ovat välillä aivan maksimilukemissa. Kuvaustilanteet ovat myös monesti vaativampia kuin esimerkiksi Itä-Afrikassa, koska tiikereiden suosimia paikkoja ei ole millään tavalla siistitty, joten kuvaamista haittaavia oksia ja lehtiä on paljon. Lisäksi paikat ovat usein varsinaisia pussinperiä, joissa on välillä hankala löytää hyviä kuvauslinjoja muiden kuvaajien takaa. Tiikerin näkeminen tällaisella parin viikon matkalla on lähes taattua, mutta kuvaustilanteiden laatu ei ole eli periaatteessa on mahdollista palata kotiin ilman laadukkaita kissakuvia. Intiassa safarit ajetaan Afrikkaa pienemmillä avojeepeillä, jolloin altistus auringolle on korkea – muutenkin tilaa on huomattavasti vähemmän. Intian safari on siis hyvin erityyppinen kokonaisuus afrikkalaiseen serkkuunsa verrattuna ja se kannattaa pitää mielessä omassa varautumisessa. Luonnollisesti Intia on kuitenkin se ainoa mahdollinen paikka, missä kohtuullisella todennäköisyydellä voi kuvata intiansarvikuonon ja bengalintiikerin luonnollisessa ympäristössään.

Intialaiset Gypsy-jeepit ovat afrikkalaisia Lantikkoja huomattavasti pienempiä

Tiikerien ja luonnon suojelu on Intiassa saanut positiivista buustia luontomatkailusta ja vaikkakaan luontoarvot eivät ole paikallisilla luontaisesti kovinkaan korkealla, on matkailun tuoma rahallinen panos ehdottoman tärkeä suojelutyön jatkuvuuden kannalta.

Kuten Afrikassakin, massiiviset väestöpaineet ja laajat sosioekonomiset ongelmat aiheuttavat nyt ja jatkossa painetta kansallispuistoille ja luonnollisille elinympäristöille ja olisi valetta sanoa, että tulevaisuus näyttää hyvältä.

Valitettavasti globaalilla tasolla poliittiset päättäjät ovat epäonnistuneet saamaan aikaan mitään päätöksiä, joilla olisi vaikutusta todistamaamme massiiviseen luontokatoon ja menossa olevaan sukupuuttoaaltoon, joka ravistelee ekosysteemejä ympäri maailmaa. Oma suositukseni pysyy samana: kannattaa käydä katsomassa itse, kun se vielä on mahdollista.

Read more »