Slice of Argentina & Chile

This time I did a three-week tour in Argentina and Chile starting from eerie Buenos Aires on Chrismas eve. The empty streets of South America’s Paris compared to the buzz of normal day present the contrast of the whole Argentina and huge variation it has to offer for a traveler.

From almost abandoned Buenos Aires our group continued to Mendoza which is at the heart of Argentina’s vine country. We visited Nieto Senetiner, Tomero and Alta Vista vineries where we familiarized ourselves to production of different varieties and also some of the products in form of tasting.

From Mendoza we also did a daytrip to Aconcagua National Park where we enjoyed great landscapes by hiking to Aconcagua’s first camp. Hike includes around 17km of distance and more than 600 meters of ascent. Summiting Aconcagua is an 18 day expedition and costs around 4000€. About 60% of the mountaineers reach the summit during the climb season which runs from December to February.

Group at the Confluencia camp.

After Mendoza we headed to San Carlos de Bariloche which is 18 hours bus ride away from hot hot vine region. In Bariloche the weather is totally different – more like Finnish summer with moderate temperatures and occasional rain. Landscapes in Bariloche are absolutely beautiful and the rafting we did on Manso-river near Chilean border was also very scenic.

Although Bariloche advertises itself as part of Patagonia, the real Patagonia starts further south – at least this is how many locals view it. Our first stop during our true Patagonian visit was a small village of El Chalten which probably offers one of the most amazing drives in the world. Cerro Fitzroy in the background compares to most roads. In El Chalten there are couple of hikes that are popular among the visitors. 

Easiest ones are the lookouts just outside the town. Hikes to Cerro Torre (which did not reveal itself to us) and to Cerro Fitzroy are hikes that take most of the day and Cerro Fitzroy also includes a strenuous 1km/400m ascent right before reaching the view.

Torre Fitzroy, Mirador de los Aquilas

Our second stop in Patagonia was El Calafate from where we visited Perito Moreno Glacier which is also a magnificent sight and also quite easily accessible which makes it very popular. Perito Moreno is not the biggest Glacier in southern Patagonian ice-field but it is one of the only ones in the world that is not losing its body.

From El Calafate we continued to Chile and Puerto Natales which was basically just a waypoint on our way to the crown jewel of the region – Torres del Paine National park where we hiked the so-called W-trek. W-trek is usually done in 4 days and 3 nights and covers about 60km depending on lookouts chosen.

Torres del Paine National Park

Argentina and Chile are beautiful and offer something for all kinds of travelers. Cheap they are not, though. Price levels are surprisingly high and fluctuation of the currency might cause surprises in exchange rates. Due to the currency crisis there are also limitations on cash withdrawals and even so they are charged heavily. Also getting a local sim-card to work in Argentina requires registration so just buying prepaid card is not enough. Cell phone coverage is very limited outside bigger cities and WiFi is mostly non-existent to name a few small problems to overcome when traveling here.

Recommended

For activity seekers

•         Aconcagua National Park
•         El Chalten
•         Torres del Paine
•         San Carlos de Bariloche

Restaurants

•         Bodega Estancia Mendoza (for meat lovers – the Grill is GREAT!)
•         Bute, Mendoza
•         La Zorra, El Calafate (fast & good pub food with local beer for change)
•         Al Zaina, El Calafate (try the lamb dishes and have Negrito as an appetizer)
•         Masay Pizza, Puerto Natales (absolutely huge and delicious steak sandwiches are THE thing here)

Read more »

Oikeaa Patagoniaa

El Calafate on nopeasti kasvava pikkukaupunki eteläisessä Argentiinassa ja suuri osa sen elinkeinoista perustuu turismiin ja erityisesti jäätikköturismiin, jonka ylivoimainen vetonaula on Perito Morenon jäätikkö reilun tunnin ajomatkan päässä El Calafatesta. Perito Morenon jäätikkö ei ole eteläisen Patagonian jäätikköalueen suurimpia, mutta siitä huolimatta vaikuttava näky ja ennen kaikkea kohtuullisen helpon matkan päässä, mikä tietysti tarkoittaa myös isoja turistimassoja. Perito Morenon jäätikkö on tunnettu myös siitä, että se on yksi harvoista jäätiköistä maailmassa, joka ei vetäydy. Eli käytännössä se on säilynyt saman kokoisena jo vuosien ajan.

Vierailimme Perito Morenon jäätiköllä kahtena päivänä tutustuen jäätikköön vesiltä ja erilaisilta kävelyreiteiltä sekä lopulta myös pienen jäätikköretken muodossa. Kävelyt jäätikölle ovat kalliita (tämä kevyempi versio noin 160€) ja käytännössä täysin loppuunmyytyjä, joten hinta ei ole ainakaan laskemaan päin. Oppaat olivat kuitenkin hauskoja ja päteviä jamppoja, joten retki oli ihan nautittava ja retken lopuksi nautitut viskit (tällä kertaa tietysti jäillä) olivat hyvä lisä kokonaisuuteen.

Perito Morenon jäätikkö.

Jäätikköbongauksen graalin malja on niin kutsutun sortumisen todistaminen – tällä kertaa kohdallemme ei osunut mitään isompaa, mutta kylläpä noista pienemmistäki irtoavista lohkareista varsin vaikuttava ääni lähtee niiden osuessa veteen.

El Calafatesta jatkoimme kohti Chileä ja Puerto Natalesia, joka toimii käytännössä vain matkailijoiden väli- ja huoltoasemana matkalla alueen kruununjalokiven, Torres del Painen kansallispuiston, maisemiin. 

Muelle Historico, Puerto Natales

Meidän ohjelmistoon kuului niin kutsuttu W-trek, joka saa nimensä sen kartalle piirtämästä muodosta, joka siis muistuttaa W-kirjainta. Reitti kävellään Patagonian vaihtelevissa maastoissa ja sääolosuhteissa tyypillisesti neljän päivän ja kolmen yön mittaisena kokonaisuutena. Reitin kokonaispituus on hieman valituista näköalapaikoista riippuen noin 60km ja on kyllä melkein kenen tahansa normaalikuntoisen ihmisen ulottuvilla. Reitin kohokohtia ovat luonnollisesti niin kutsutut tornit, jotka näimme heti ensimmäisenä päivänä sekä seuraavien päivien Los Cuernos, Lago Nordenskjöld, French Valley ja Greyn jäätikkö. Leirintäolosuhteen ovat normaalia Etelä-Amerikkaa eli eivät ole kaikilta osin ihan timanttisia, mutta kuitenkin ok.

Torres del Paine

Patagoniasta jää mieleen sään todella nopeat vaihtelut, karut ja yhtä aikaa kauniit maisemat sekä erityisesti todella navakka tuuli, joka saattaa puuskissa olla aivan järkyttävän voimakas.

Torres del Painesta palattiin Puerto Natalesiin ja siitä edelleen El Calafateen ja lentäen Buenos Airesiin, missä Patagonian viima vaihtui tukahduttavaan noin 35 asteen kosteaan helteeseen.

Kuvagalleriassa (SouthAmerica) on jo tarjolla retken kuvamateriaalia. Videoiden kanssa menee vielä muutama päivä työstäessä. 

Read more »

Argentiinaa pohjoisesta etelään

Matkani Argentiinaan alkoi jouluaaton aattona, kun hyppäsin bussiin Jyväskylässä. Ajokeli oli aivan karmea ja niinpä Lahdessa myöhästyin niukasti lentokentälle menevästä bussista. Onneksi Koiviston auton jengi järjesteli minut oikeaan kyytiin poikkeusjärjestelyin.

Saavuin Buenos Airesiin jouluaattoaamuna ja jouduin toteamaan heti ensi kädessä, että laukkuni oli jäänyt Frankfurtiin. Lentokentän palveluhenkilö oli hyvin kartalla ja sovimme laukun toimittamisesta Mendozaan tapaninpäivänä. Ainoa negatiivinen puoli siinä oli se, että jouduin itse noutamaan laukun lentokentältä.

Laukun puuttumisen takia jouduin tietysti etsiskelemään muutamia tavaroita aavemaisen autiossa suurkaupungissa, joka oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käytännössä suljettu joulun takia. Kadut olivat lähes tyhjät muutamat markkinapaikat pois lukien, mikä teki tietysti shoppailusta aavistuksen haastavampaa. Jouluaaton illalliseksi nautin paikallisen Siwan salaatin hotellin parvekkeella.

Joulun hiljaisuus kaupungissa oli tavallaan odotettavissa, mutta sama ilmiö toistui matkalla myöhemmin myös uutena vuotena, mikä oli hieman yllättävää.

Buenos Aires valmistautumassa jouluun.

Matkailijan näkökulmasta hieman epäkäytännöllisiä ovat myös käteisautomaatit, joista ei valuuttakriisin takia pysty nostamaan kuin 3000 pesoa (noin 150 €) kerrallaan. Lisäksi jokaisesta nostosta, noston suuruudesta riippumatta, veloitetaan kiinteä 183 peson palkkio. Toisaalta, jos makselee luottokortilla, niin tyypillisesti niihinkin maksuihin tulee 10%:n maksutapalisä. 

Toinen hämmentävä tapa on puhelinliittymien rekisteröinti, joka pitää suorittaa operaattorin virallisessa konttorissa. Pelkkä SIM-kortin ostaminen ei siis riitä, vaan sen lisäksi on käytävä liikkeessä (, jotka siis jouluaattona ja joulupäivänä olivat noin 99%:sti suljettuina koko Buenos Airesin alueella). Ymmärsin, että näin tehdään siksi, että prepaid-liittymiä käytetään niin runsaasti rikolliseen toimintaan. Kuitenkin, kun sitten Mendozassa lopulta sain homman hoidettua, niin paikallinen myyjä käytti liittymän rekisteröinnissä oman isoisänsä henkilöllisyystodistusta. En sitten viitsinyt enempää kysellä, että mikä pointti koko jutulla nyt oikeastaan olikaan.

Yleisesti ottaen Argentiina on myös kallis maa – ravintolaruoka ja erikoistavarat ovat lähes skandinaavista hintatasoa, mikä hieman yllätti, sillä paikallinen keskipalkka on kuitenkin alle 900 euroa kuukaudessa. Aamupalaksi on tarjolla runsaasti hiilareita lähinnä sokereiden muodossa, mikä saattaa pitkän päälle myös vähän tökkiä.

Buenos Airesista tosiaan siirryttiin jo yhden yön jälkeen viinialueelle Mendozaan. Lyhyt oleskeluaika ei tosin estänyt yhtä ryhmämme jäsentä joutumasta ryöstetyksi aivan hotellimme edessä – onneksi omaisuusvahinko jäi tapahtumassa ainoaksi tilastomerkinnäksi. Mendozassa tutustuimme viinitiloihin pyöräillen, mistä itselläni oli alun perin erilainen mielikuva, sillä tilat sijaitsivat kuitenkin kohtuullisen lähellä kaupunkia, jolloin liikennettäkin oli kohtuullisen runsaasti. Vierailimme Nieto Senetinerin, Tomeron ja Alta Vista tiloilla sekä nautimme näytteitä heidän tuotannostaan. Ihan rentoa touhua, mutta itse en erityisesti ole viinimiehenä profiloitunut, joten mitään erityiskiksejä en joidenkin ryhmämme neitojen tapaan asiasta saanut.

Tomeron viinitila Mendozassa.

Mendoza sijaitsee noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Aconcaguan kansallispuistosta, missä kävimme tekemässä päiväretken niin kutsuttuun ensimmäiseen leiriin. Reitti nousi noin 2800 metristä noin 3400 metriin ja oli suuntaansa noin 8,5 kilometriä. Oppaamme johti myös kaupallisia retkikuntia, jotka tähtäävät vuoren huiputtamiseen. Amerikoiden korkeimman vuoren huipulle pääseminen kestää normaalisti 18 päivää ja maksaa noin 4000 euroa. Maisemat olivat upeat ja sää suosi.

Aconcaguan päiväretki lopuillaan.

Mendozasta siirryimme 18 tunnin herkällä linja-autossa istumisella etelään San Carlos de Barilocheen, missä sää muuttui kuumasta enemmän Suomen kesän kaltaiseksi viileähköksi ja aavistuksen sateiseksikin sekoitukseksi. Bariloche on käytännössä rakennettu turismin näkökulmasta ja siksi palveluita ja kauppoja oli paremmin saatavilla kuin missään muualla Argentiinassa. Bariloche on tunnettu suklaastaan sekä postikorttimaisemistaan, joita ihailimme erityisesti matkalla Manso-joelle, Chilen rajan tuntumaan, koskenlaskuun.

San Carlos de Barilochen maisemia.

Barilochesta jakoimme matkaa edelleen etelään El Chalteniin uudeksi vuodeksi. El Chalten on käytännössä todella pieni ja syrjäinen kylä, joka elää luontomatkailusta ja kiipeilystä. Suurimmat nähtävyydet ovat luonnollisesti kaikkien tuntemat Cerro Fitzroy, joka soi meillekin aikaansa sekä Cerro Torre, joka puolestaan pysyi pilvien takana koko kolmipäiväisen vierailumme ajan. Se täytyy sanoa, että ajo El Chalteniin on yksi vaikuttavimpia pätkiä koko matkailu-urallani. Näkymä on aivan maaginen Cerro Fitzroyn silhuetin ilmestyessä näkyviin pilvien takaa.  Seudun ykkösaktiviteetti on päiväretki Laguna de los Tres -laguunille, joka sijaitsee paraatipaikalla Cerro Fitzroyhin nähden. Polku on noin 10km suuntaansa ja loppuosaltaan aavistuksen vaativakin, kun viimeinen kilometri on käytännössä kokonaan kohtuullista ylämäkeä. Korkeutta reitillä ei juurikaan ole, joten siinä mielessä pääsee vähän helpommalla.

Lago de los Tres & Cerro Fitzroy, El Chalten.

Seuraavaksi matka jatkuu El Calafateen ja siitä edelleen Chileen ja kohti Torres del Painen kansallispuistoa.

Read more »