Winter Break in Lisbon

Lisbon is now on everyone’s radar and it is not so without merit. Lisbon is vibrant, colourful and charming city with plenty of options for everyone. I stayed with Airbnb host in Sao Jose, location which to me was almost perfect – central, yet quiet and only 450 m from Avenida metro. 

Public transportation in Lisbon is good and all the buses, trains and ferries are under same ticketing system which is Viva Viagem. Viva card can be purchased from machines on every metro station for 50 cents so it is easy and cheap. There are multiple options to load on your card and so-called zapping-option is the most flexible. The other good option is 24h all you can travel ticket for 6,40 if your staying only for a short period and traveling the city a lot. There is also one interesting newcomer in Lisbon city transportation market that is worth noting – the electric scooters that can be rented by the minute with a convenient app like Lime. These scooters are an absolute relief for your weary feet after couple of days walking the cobble stoned hills in Lisbon. It is not for everyone, but younger and daring older definitely will appreciate this option. Also worth noting that Google has the schedules of Lisbon 100% under control so all you need to navigate the city is a suitable mobile subscription.

These electric scooters worked wonders for me.

So what to visit then? 

Every article is talking about these same things: Baixa basic sights, Belem tower, Mosteiro dos Jeronimos, Castelo de Sao Jorge, Alfama alleys, Se de Lisboa, Casa de los Bicos, several Miradores, MAAT, LxFactory, Oceanario, both Bridges, Parque dos Nacoes, Sintra, Cascais and so on…

All of this would take at least a week so I did cut some corners, because I’m not really interested waiting in lines or hanging out in the crowds. 

Lights of Alfama during blue hour.

I visited the alleys of Alfama and especially enjoyed doing so in the quiet Sunday afternoon – the atmosphere compared to busy Saturday daytime is totally different. Start from Jardim Botto Machado and make your way towards Baixa through alleys and staircases as the light is changing during sunset.

Baixa after sunset.

I can also recommend going to Belem area for sunset because the scenery behind tower (weather being correct) can also be magical. While I was there I also had a look at Mosteiro dos Jeronimos and MAAT after sunset. Both are lit up so they look pretty nice night time – and it is totally free.

Another area worth visiting after dark, if urban lights are interesting to you, is Parque dos Nacoes where some fascinating spots can be found. Belem and Parque dos Nacoes make these electric scooters really a good value for your money since both areas stretch very long to cover by foot.

Torre de Belem.

If you are spending a bit more time in Lisbon, a daytrip to Sintra is totally recommended. I hired myself a jeep and continued avoiding the crowds on the bus tours. Instead I had a customized day around Sintra lookouts and then had a drive over the hills to Cascais. I did make one exception though – Quinta da Regaleira and I will recommend that one although crowds can not be totally avoided. Initiation well and the tunnels are very interesting and also the walk up in the maze-like pathways is fascinating and special.

In the Cascais side there are couple of hidden spots that are amazing. Restaurant Refugio do Ciclista serves the best barbecue meat in Europe. Great taste and original atmosphere at very reasonable price. Everyone is talking about Cabo da Roca which is the westernmost point in continental Europe. However, there is a much more spectacular view just a little bit up north on the coast on top of Fogo. All this is nicely packaged to you by Sintra locals Francisco and Mario whose jeep tours can be found at withlocals.com.

If interested join with this link and get 15€ discount for first booking: http://join.withlocals.com/mJeMWxv/m 

Me and my jeep tour host Francisco at Fogo viewpoint.

Read more »

Talviloma Lissabonissa

Lähdin tällä kertaa hiihtolomalla Lapin sijasta Lissaboniin, joka oli houkuttanut jo pidemmän aikaa.  Muutenkin tuntuu siltä, että Lissabon on nyt kaikkien kartalla, sillä silmään on osunut todella monia eri lehtien/saittien artikkeleita ja useiden ystävien ja tuttavien matka-aikomuksia Portugalin pääkaupunkia koskien. Mistä siis tämä yhtäkkinen innostus loputtomien kujien kaupunkia kohtaan?

Viikon jälkeen voin todeta, että Lissabon on värikäs, tunnelmallinen ja monipuolinen kaupunkikohde, josta löytyy mahdollisuuksia moneen makuun.

Lissabonin laattamallit omaan jääkaapin oveen?

Julkinen liikenne toimii hyvin ja Google tietää 100%:sti kaikki kaupungin aikataulut – tässä siis viimeistään syy hankkia kansainvälisen datapaketin sisältävä liittymä, jos ei sellaista jo ennestään ole. Lisäksi Uber (ja Taxify) toimii kaupungissa joka päivä kellon ympäri ja uusimpana tulokkaana ihmisten liikuttelussa ovat sähköpotkulaudat, joita tarjotaan useankin operaattorin toimesta. Ne ovat siunaus kävelystä turtuneille jaloille, vaikkakin on sanottava, että kaupungille tyypillinen mukulakivialusta ei ole kaikkein paras lautailumielessä. Itse ajelin kyseisellä menopelillä melkein 10 kilometriä parissa päivässä Belemin ja Parque dos Nacoesin loputtomilla rantakaistoilla. Käyttämäni operaattorin (Lime) hinta oli 15 senttiä per minuutti ja lautojen kontrollointi ja löytäminen sujui todella näppärästi mobiiliapplikaation kautta. Ei sovi kaikille, mutta itse koin sen erittäin käytännölliseksi liikkua pidempiä etäisyyksiä saman kaupunginosan sisällä. Pakollinen hankinta (sen EU-liittymän lisäksi) kaupungilla kulkemiseen on Viva Viagem -lippu, jonka voi helposti ostaa kaikkien metroasemien automaateista. Kortti maksaa 50 senttiä ja siihen voi sitten ladata matkarahaa tarpeen mukaan (nk. Zapping-vaihtoehto, mikä on selvästi paras/joustavin, jos aikoo käyttää monia kulkuvälineitä useamman päivän ajan). Kortin voi ostaa myös rajattomaan käyttöön yhdelle päivälle hintaan 6,40. Vähän käytöstä riippuu, mikä toimii parhaiten lyhyellä, muutaman päivän matkalla.

Sähköpotkulauta - rasittuneen jalankulkijan pelastus.

Itse asuin Airbnb majoittajan kämpillä Sao Josen kaupunginosassa, mikä toimi mielestäni todella hyvin. Sijainti oli rauhallinen, mutta keskeinen. Avenidan metroasema oli noin 400 metrin päässä ovelta. Tarjontaa on paljon ja joka makuun – itse jätin biletysalueet suosiolla hieman kauemmaksi.

Erilaisissa lukemissani, Lissabonia koskevissa, artikkeleissa korostuu tietty perussetti, jota Lissabonin osalta aina nostetaan esiin. Se täytyy sanoa, että aikamoisia päiviä tulee, jos aikoo kaiken tyypillisessä listauksessa esiintyvän käydä parissa päivässä läpi. Siinä ei nimittäin sitten hirveästi pysähdytä erityisesti missään, vaan suoritetaan kaupunkipassia. Itse käytin kaupungin tutkimiseen 6 päivää ja täytyy sanoa, että siltikin  ahnehdin vähän liikaa ohjelmistoa – erityisesti jalat ja selkä olivat koetuksella, kun päiväkohtaiset kävelymatkat nousivat melkoisiksi.

Sao Josen kotikujat iltavaloissa.

No, mitä sitten suosittelisin? 

Itsehän en ole profiloitunut kaupunkikohdematkailija vaan enemmänkin kansallispuistojen ja luontokohteiden ystävä. Siispä en erityisesti hae paikkoja ja tilanteita, missä turistibusseja ja kälättäviä ihmisjoukkoja näkyy silmänkantamattomiin. Niinpä jätin suosiolla käymättä useampia kohteita ja keskityin ihailemaan niitä kameran läpi ulkoa päin. Erikseen maksullisista nähtävyyksistä vierailin Lissabonissa ainoastaan Pyhän Yrjänän linnassa (Castelo de Sao Jorge) sekä Quinta da Regaleirassa (tämä jälkimmäinen siis Sintrassa). Näistäkin ensimmäisen voi jättää väliin, jos aikoo vierailla kaupungin lukuisilla näköalapaikoilla, jotka tarjoavat pitkälti samat näkymät punaisten kattojen ylle. Jos linnaan haluaa kuitenkin tutustua, niin paikalle kannattanee iskeä heti aukeamisen aikoihin tai juuri ennen sulkemista.

Alfaman kujilta löytyy aina uusia yksityiskohtia, joista riittää ihmeteltävää vaikka vuosiksi. Suosittelen lähtemään liikkeelle vaikkapa Jardim Botto Machadon pienestä puistosta (lähin metroasema on tällöin Santa Apolonia – ja siitä Google kertoo tien ylös) ja siitä liikkumaan kohti hieman hiljaisempia kujia Alfaman laidalla. Erityisesti sunnuntain iltapäivä on todella hyvää ja hiljaista aikaa – myös ilmapiiri on täysin erilainen kuin muulloin viikolla.

Alfaman kujat tarjoavat loputtomasti nähtävää.

Lissabonin eri laidoilla sijaitsevat Belem ja Parque dos Nacoes tarjoavat parhaat mahdollisuudet ulkoiluun Lissabonin keskusalueella, lenkkeilijöitä liikkuukin rantaraiteilla runsaasti. Parque dos Nacoesin alueella (paikallinen messukeskus yms.) sijaitsevat mm. Vasco da Gaman silta, Magalhaesin torni sekä kuulemma erinomainen meriakvaario (Oceanario). Metrolla siltaa lähinnä oleva asema on Moscavide. Belemin seudulla puolestaan ovat Belemin torni, Hieronymuksen luostari, MAAT-museo sekä Huhtikuun 25. päivän silta. Belemistä voi auringonlaskun jälkeen myös tehdä iskun muodikkaaseen LxFactoryyn.

Parque dos Nacoesin valoja iltaaikaan.

Siinähän sitä jo onkin parille päivälle puuhaa – varsinkin, jos on aikeissa iskeä vielä yöelämään.

Paikalliset jalkapallojättiläiset Benfica ja Sporting ovat niin ikään molemmat helposti saavutettavissa – erityisesti Benfican stadionin kulmalle pääsee suoraan metrolla (Colegio Militar tai Altos do Moinhos). Lippu matsiin kustansi 28 euroa kohtuullisille paikoille.

Benfican fanit kuvastavat portugalilaista intohimoa parhaimmillaan ja pahimmillaan.

Sintran päiväretki on yhtään pidemmällä vierailulla ehdottomasti toteuttamisen arvoinen. Itse varasin withlocals.comin palvelun kautta (Jeep Private Tour of Sintra) itselleni jeepin ja paikallisen kuljettajan, jolloin pystyn yhdistämään päivään sekä Sintran että rannikon Cascain (tyypilliset bussikierrokset käyvät vain Sintrassa). Jätin oman filosofiani pohjalta suosiolla palatsit ja linnan vierailematta ja keskityin vain Quinta da Regaleiraan, jonka jälkeen nautin päivästä Sintran kukkuloiden pienillä metsäteillä ja käytännössä autioilla näköalapaikoilla bussireittien ulottumattomissa. Reittiin sisältyi myös vierailu Euroopan läntisimmässä pisteessä Cabo da Rocassa, mutta mielestäni rannikon parhaat näkymät olivat ehdottomasti vähän pohjoisempana sijaitsevalta Fogon kukkulalta. Tältä reissulta täytyy nostaa esiin myös Refugio do Ciclista -ravintola, jossa tarjoillaan lähinnä liharuokia ilman mitään hienostelua. Ilmapiiri on tuttavallinen, paikallinen ja luonnollinen. Tule sellaisena kuin olet. Kympillä saa syödä Euroopan parasta grilliruokaa. Ainoastaan Argentiinan Mendozassa olen nauttinut vastaavan tasoisesta pihvistä. Minulle hienostelu ei koskaan ole ollut ravintoloissa tärkeää, maku ja fiilis ratkaisee ja täällä molemmat olivat kohdillaan.
Jos on tällaisesta kiinnostunut, niin rekisteröitymällä tämän linkin kautta palveluun, pitäisi saada 15€:n alennus ensimmäisestä varauksesta: http://join.withlocals.com/mJeMWxv/m

Rannikon parhaat näkymät Cascaissa.

Mitä ruokaan muuten tulee, löytyy Lissabonista kaikkea joka lähtöön. Kokeilin pari erilaista versiota paikallisesta Bacalhausta (turskaa) ja olihan se ihan ok, mutta ei mielestäni mikään erikoinen elämys. Paras hinta/laatusuhde on ravintoloiden päivän menuissa (sisältää yleensä juoman, pääruoan ja jälkkärin – mahdollisesti myös keiton), eikä listaruoissa. Joissain lukemissani oppaissa sanottiin, että ruokailu Baixan/Chiadon/Alfaman alueella on aina ylihintaista, mutta ei se kyllä ihan niin suoraviivaista ole – erityisesti nämä mainitsemani päivän menut ovat melkein järjestään 10€ tuntumassa paikasta riippumatta.

Portugalilaisilla ja suomalaisilla on mielestäni jopa hieman yllättävästi monia yhteisiä luonteenpiirteitä, kuten tietynlainen varautuneisuus ja käytännönläheisyys. Paikalliset ovat myöskin kohtuullisen täsmällisiä, eivätkä ole aggressiivisesti tyrkyttämässä yhtään mitään, mikä tekee asioista miellyttäviä myös näin skandinaavisesta näkökulmasta katsottuna. Portugalin alkeiden opettelu on turhaa, sillä lähes kaikki puhuvat hyvää englantia ja auttavat turisteja mielellään. Espanjan osaaminen helpottaa sen verran, että erilaisista teksteistä pystyy kohtuullisen helposti muodostamaan yleiskuvan. Toisaalta mitään muuta apua espanjantaidosta ei sitten olekaan, sillä lausuminen on aivan eri planeetalta. Latinokulttuureille tyypillinen machous ei näy täällä – pinnan alla kuplii kuitenkin tulisuus, joka tulee esiin erityisesti oman suosikkijoukkueen suorituksia seuratessa.

Read more »