Photography safari in Masai Mara

In October, I went on a safari to Kenya and the famous Masai Mara for the first time. Masai Mara is located in the southwestern part of Kenya and borders Tanzania's legendary Serengeti, which I have already visited several times on my previous trips to Africa.

Masai Mara in sunset

 

The difference to previous African safaris on this trip was that now it was a trip planned for photography, while my previous safaris have always been part of a larger tour, offering only a limited number of safari drives within a certain schedule. On this trip, there were no restrictions on schedules and so we spent practically all the daylight in the savannahs and bushlands of Mara. We also didn't have any pre-planned driving route, but were able to customize each day according to our own wishes, which is not possible with normal round-trip safaris. Naturally, the cars used were also modified for photography and the drivers were familiar with photographers point of view. 

Safari pickup from the airport

 

The accommodation was in the Oltepesi tented safari camp in the northwestern part of Mara, and the service there was almost impeccable. Big tents with toilets and showers, battery and technology charging options, laundry service and excellent food. Oltepesi camp is run by local Big John and Norwegian nature photographer Arnfinn Johansen. This trip in question was organized by Suomen kuvausmatkat. It was my first time on their trip because I wanted to see the difference between a bulk tour safari and this kind of customized version for photography. Is it worth the extra investment of couple of thousand euros?

My first photography safari

 

From a purely photographic point of view, I would say that it is. This safari week in Mara brought me more situations than many previous trips combined. There was hunting, mating, childbirth, cubs, sunrises and sunsets and so on. I saw more leopards and cheetahs on this trip than during my seven previous trips to Africa. I saw a serval for the first time too. The highlight was witnessing a cheetah hunt on site. What an incredible animal! Can't say anything else. I was a bit exhausted from this trip, but in general, the safari part of the trip in particular was a great success.

Oh, no!

 

I would like to point out that, despite the good level of service, the trip is not an easy trip. After long sleepless flights, Mara's windy and dusty hot dryness hits the face as hard as the unforgiving roads of the park hit the traveler's soft body. Long days of around 14 hours repeated over several days are not suitable for everyone. Of course, it is possible to run the program more lightly, but since I was only there for a week, in my opinion, then I had to try to make the most of all the daylight hours. And it certainly brought results. If I had done a two-week safari, I would probably have been able to include a few moments of rest as a counterweight to this kind of breathtaking pace.

Endless action in Mara

 

The Masai Mara is significantly smaller than its big brother the Serengeti, and maybe that's why there seems to be more activity when the animals are in a slightly more manageable area. This way, there are more photographic situations than in the Serengeti.

Then some more serious thinking. The biggest problems of the safari industry concern the number of safari vehicles and the disturbance of the animals. Studies (in my own words, according to Travel Africa Magazine's article) show mercilessly that safari traffic has a significant impact on the survival of cubs to adulthood as well as the success rate of hunts. The corona period was used as a reference, when there was practically no tourism. Another harmful phenomenon stems from cell phones, which pushes cars closer and closer to the predators because people no longer have real cameras.

Hippo in room?

 

Mara plans to address these phenomena by raising prices and limiting the number of cars and the minimum distance to animals - especially if they have cubs or are hunting. Let's see how this works in practice. Tourism brings the communities of the region an estimated 20-30% of their income, so there are interests in animal protection. But will the group discipline remain among the drivers or will the tips of mobile phone tourism weigh more on the scales. At the very least, there should be a clear threat of punishment against wrong-doing drivers and companies.

My first serval

 

I hope that the nature of Africa can be enjoyed in such a way that the impact on the animals remains as small as possible. Unfortunately, due to human activity, the animals' natural habitat is shrinking all the time even in East Africa's most wonderful natural parks, and somehow it is hard to believe that we would be able to curb our own greed. There is always someone who sees benefit in what is harmful to nature. The socio-economic problems in Africa are so extensive and the population pressure is growing that it is difficult to see at least any particularly prosperous future for these still wonderful natural sites. I hope I'm completely wrong.

Still going strong - but there are questions for future

 

After this, I will state that at least there are still very healthy ecosystems in the Masai Mara - Serengeti region, which I am very interested in seeing myself. Not because I could post pictures on social media - that has never been a goal of any kind for me. But just because I can see these wonderful natural creatures with my own eyes and possibly capture in my pictures some of the duality of nature - beauty and brutality - which is especially intertwined around these magical predators.

Read more »

Valokuvaussafarilla Keniassa

Suuntasin lokakuussa ensimmäistä kertaa safarille Keniaan ja tarunhohtoiseen Masai Maraan, joka siis sijaitsee Kenian lounaisosassa ja rajoittuu Tansanian legendaariseen Serengetiin, jossa olen vieraillut aikaisemmilla Afrikan matkoillani jo useita kertoja.

 

Ikoninen Masai Mara

Ero aikaisempiin Afrikan safareihin oli tällä reissulla se, että nyt kyseessä oli valokuvaukseen suunniteltu matka, kun aikaisemmat safarini ovat aina olleet osa jotain isompaa kiertomatkaa tarjoten vain rajallisen määrän safariajoja tietyn aikataulun puitteissa. Tällä matkalla ei ollut mitään rajoitteita aikatauluista ja niinpä käytimme käytännössä kaiken valoisan ajan Maran savanneilla ja pusikoissa. Meillä ei myöskään ollut mitään ennalta suunniteltua ajoreittiä, vaan pystyimme räätälöimään jokaisen päivän omien toiveidemme mukaan, mikä ei ole mahdollista normaalin kiertomatkan safareilla. Luonnollisesti myös käytettävät autot olivat valokuvauksen kannalta muokattuja ja kuskit olivat kokeneita valokuvaajien liikuttajia.

Aamiaistauolla Marassa

 

Majoituksena oli Oltepesin telttaleiri Maran luoteisosassa ja siellä palvelu oli lähes moitteetonta. Isot teltat vessoineen ja suihkuineen, akkujen ja tekniikan latausmahdollisuudet, pyykkipalvelu sekä erinomaiset ruoat. Oltepesin leiriä vetää paikallinen Big John sekä norjalainen luontokuvaaja Arnfinn Johansen. Tämän kyseisen matkan järjesti Suomen kuvausmatkat. Olin ensimmäistä kertaa heidän matkallaan, koska halusin nähdä, mikä ero on kiertomatkan bulkkisafarilla verrattuna tällaiseen valokuvauksen kannalta räätälöityyn versioon. Onko pari tonnia ekstraa panostuksen arvoinen? 

Oltepesin leirin vastaanottokomitea

Puhtaasti valokuvaukselliselta kantilta kantilta sanoisin, että on. Tämä safariviikko Marassa toi eteeni enemmän toimintaa kuin monilla aikaisemmilla reissuilla yhteensä. Oli metsästystä, parittelua, synnytystä, poikasia, auringonnousuja ja -laskuja ja niin edelleen. Leopardeja ja gepardeja näin tällä reissulla enemmän kuin yhteensä seitsemän aikaisemman Afrikan reissuni aikana. Servaalinkin näin ensimmäistä kertaa. Kohokohtana oli gepardin metsästyksen todistaminen paikan päällä. Uskomaton eläin! Ei voi muuta sanoa. Jäi tältä reissulta nyt sentään pari rastia uupumaan, mutta kyllä yleisesti ottaen erityisesti safariosuus matkasta oli aivan huikea menestys. 

Metsästystä edeltävä venyttely

 

Huomautan, että matka ei kuitenkaan ole, hyvästä palvelutasostaan huolimatta, mikään helppo matka. Pitkien unettomien lentojen jälkeen, Maran tuulinen ja pölyinen kuuma kuivuus iskee kasvoille yhtä kovaa kuin puiston armoa antamattomat tiet matkaajan pehmeään kroppaan. Pitkät noin 14-tuntiset päivät toistettuna usean päivän ajan eivät sovi kaikille. Toki on mahdollisuus vetää ohjelmaa myös kevyemmin, mutta koska olin itse paikalla vain viikon, niin silloin oli näkemykseni mukaan yritettävä ottaa päivistä irti kaikki valoinen aika. Ja kyllähän se kieltämättä toi tulostakin. Jos olisin tehnyt kahden viikon safarin, niin siihen varmaan pystyisi jo sisällyttämään muutaman lepohetkenkin tälläisen hengästyttävän tykityksen vastapainoksi.

Kuvaajille ei ole lepohetkiä Marassa

 

Masai Mara on isoveljeään Serengetiä huomattavasti pienempi ja ehkä juuri siksi toimintaa tuntuu olevan enemmän, kun eläimet ovat hieman hallittavammalla alueella. Näin myös valokuvaustilanteita tulee eteen enemmän kuin Serengetissä.

Sitten hieman vakavamielisempää pohdintaa. Safariteollisuuden suurimmat ongelmat koskevat safariautojen määrää ja petojen häirintää. Tutkimukset (omin sanoin Travel Africa Magazinen juttua mukaillen) näyttävät armotta, että safariliikenne vaikuttaa merkittävästi niin pentujen selviytymiseen aikuisikään saakka kuin metsästysten onnistumisprosenttiin. Verrokkina oli käytetty korona-aikaa, jolloin turismia ei käytännössä ollut. Toinen haitallinen ilmiö juontaa juurensa matkapuhelimista, joka työntää autoja lähemmäs ja lähemmäs petoja, koska ihmisillä ei enää ole oikeita kameroita. 

Kissat ovat suosittuja - välillä liiankin kanssa

 

Marassa aiotaan puuttua näihin ilmiöihin nostamalla hintoja sekä rajoittamalla autojen lukumäärää ja minimietäisyyttä petoihin - erityisesti, jos näillä on poikasia tai ne metsästävät. Saapa nähdä, miten tämä käytännössä lähtee toimimaan. Turismi tuo alueen yhteisöille arviolta 20-30% niiden tuloista, joten eläinten suojeluun on intressit.  Mutta pysyykö ryhmäkuri kuljettajien joukossa vai painaako kännykkäturismin tipit enemmän vaakakupissa. Ainakin pitäisi olla selkeä rangaistuksen uhka väärin toimivia kuljettajia ja yrityksiä kohtaan. 

Virtahepo aamu-usvassa

 

Toivon, että Afrikan luonnosta voi päästä nauttimaan niin, että vaikutus eläimiin jäisi mahdollisimman pieneksi. Valitettavasti eläinten luonnollinen elintila kuitenkin ihmisen toiminnan vuoksi kapenee koko ajan myös Itä-Afrikan upeimmissa luonnonpuistoissa ja jotenkin on vaikea uskoa, että pystyisimme saamaan oman ahneutemme kuriin. Aina on joku, joka näkee hyötyä siinä, mikä on luonnolle haitaksi. Sosioekonomiset ongelmat Afrikassa ovat niin laajoja ja väestöpaine kasvava, että on kyllä vaikea nähdä ainakaan mitään erityisen kukoistavaa tulevaisuutta näille vielä toistaiseksi upeille luontokohteille. Toivon, että olen täysin väärässä. 

Parvilepinkäinen Maran tuulessa

 

Tämän jälkeen totean, että ainakin vielä Masai Maran – Serengetin alueella on hyvin voivia ekosysteemejä, joiden näkemisestä olen ainakin itse erittäin kiinnostunut. En sen takia, että voisin postata kuvia someen – se ei koskaan ole ollut minkäänlainen tavoite itselleni. Vaan ihan vain siksi, että voin nähdä omin silmin näitä upeita luontokappaleita ja mahdollisesti vangita kuviini osan siitä luonnon kaksinaisuudesta – kauneudesta ja raakuudesta - joka nivoutuu erityisesti maagisten petoeläinten ympärille.

Read more »