19/10/2023

Hiking in the goats' kingdom, Crete

 (Translated by Google)

Almost a year had passed since my last trip, and the changes reflected in tourism during the year have not been pleasant, except for the removal of masks. The price level has increased and the level of service has further decreased. In addition, the airlines have continued to add imaginary costs by introducing an additional fee if you want to choose your own seat at check-in. Personally, I find this to be a confusing activity to say the least - I hope the big masses don't submit to this and this unnecessary surcharge will either die out or it will be included in the ticket price and we will return to good old practice. I have heard that possibly the EU would also be addressing this obvious problem.

I started my journey from Tampere in the morning and a couple of buses, one train and one startlingly hot flight later I arrived in the center of Chania, where I walked to the hotel and after a quick check-in I joined our group for dinner, which was already in full swing in Chania old town. There were 8 people in the group and a couple of guides - the first impression of our group was quite positive. (Also a positive thing was the cheap, easy and on-time airport bus to the city center.)

On the first actual hiking day, we took a bus from Chania to the mountain landscapes of Agia Irinini and the Lefka Ori (White Mountains) National Park, where we hiked through the Agia Irinini gorge as a warm-up exercise. The best views of this trip are at the beginning of the route, while still above the bottom of the canyon. Our guide wanted to keep the group tightly together, and therefore the opportunities for photography were practically very limited, just like the other hikes on this trip.

Start of the hike at Agia Irini

 The hikes on our trip were for the most part mainly easy trails, except for a few individual slightly more challenging spots. In terms of safety, the biggest risk was rockfalls, which happen a lot in the area.

After the canyon walk in Agia Irini (8.5km, 3h, 500 meters of descent), we headed for a home-cooked lunch in a nearby mountain village, where we enjoyed food prepared by an authentic Greek grandmother, which was excellent - especially the goat meat was really tasty; the vegetarian dishes were also good.

We continued our journey to Omalos, so that we could be at the vicinity of the Samaria Gorge in the morning. In the afternoon, we also briefly visited a nearby cave and in the evening, after the sun went down, we felt the first signs of the beginning of autumn, even though the temperatures during the day were still completely at the level of the Finnish mid-summer heat.

Omalos Cave

The third day was entirely spent hiking through the famous Samaria gorge (18km, 6h40min, 1240 meters of descent). Breakfast in Hotel Omalos was miserable from the point of view of hiking, as was unfortunately the case in these small towns. In general, eggs and e.g. bacon could be arranged, but for an additional fee of 4-5 euros - this should have been handled better on an active trip like this.

Hiking through the crown jewel of the region offers a lot of great scenery, especially at the end of the canyon closer to Agia Roumeli, but it is also worth noting that there are a lot of other tourists, so in that sense it is not a perfect nature experience. There are plenty of water stations on the way, so you don't need to be prepared with a very large amount of fluids.

The canyon ends at the beach village of Agia Roumeli, which can only be reached on foot or by boat, where most of the hikers leave immediately after the hike, so in the evening the streets and restaurants of Agia Roumeli are almost completely empty and the peace of the countryside and the sound of the sea take over the mind. The only minus of the empty dark beach is the really rocky bottom.

Samaria Gorge
 

We stayed at Hotel Gigilos, which is right on the beach and is already a somewhat older building. It must be said about Gigilos and other Greek hotels that they are in excellent condition for their age and really well maintained. I've seen my share of hotels and guesthouses all over the world so I can say that the Greeks are pretty much at the top of the list in this regard.

On the fourth day, we continued our journey from Agia Roumeli along the coastal paths to the east (12km, 4h30min, 300 meters of ascent and descent). The route goes through Agia Pavlos (St. Paul's) to Marmara and from there to idyllic Loutro.
At St. Paul's beach, we took a swimming break and enjoyed the last softdrinks of the season on the terrace of Agia Pavlos' slightly hip restaurant. Very rarely have I seen such a positive vibe in a restaurant, as in this place - either the owner was well medicated or just simply one of the most relaxed people anywhere.

The path from Agia Pavlos towards Marmara ran on a sandy bottom under the shade of pine trees with wonderful views over the sea - I would say that it is hard to imagine a more enjoyable hiking terrain than this one, everything in that moment was just right; these are exactly the small pleasures of life that you can look back on with joy. 

Agia Pavlos

In Marmara, we then enjoy a hot afternoon in the cooling waves of the Mediterranean, exploring the interesting caves on the beach. The sea water already felt a little cool, but it was just right for swimming. After a late lunch, I decided not to continue my journey with the group to Loutro on foot, but jumped on the boat to take me my aching calves to the idyllic bay of Loutro a good hour before the others. This is exactly the kind of place I could come to for a week just to enjoy life and the wonderful scenery of Crete.

Swimming in the caves of Marmara
 

The program of the fifth day included an optional hike in the Aradena canyon (8.5 km, 3 hours, 600 meters of descent), which offered perhaps the most amazing scenery and photo opportunities of the entire trip. Unfortunately, I somehow managed to break my camera's remote release cable the day before, so I had to settle for rather modest shots considering the canyon's potential. We started in the morning by taxi boat from Loutro to Sfakia and from there on a jeep up to the village of Aradena. From there, we descended along the path lined with medieval buildings down into the gorge and continued hiking in perhaps the most stunning scenery of the trip all the way to the Marmara beach, from where we again jumped on the boat back to Loutro.

Aradena canyon
 

In the evening, I went up to the Loutro fortress at sunset to take a couple of pictures, which turned out to be quite a good move, because there were some clouds in the sky and thus also color instead of just blue skies. At dinner time, the clouds started to drop the first rains of autumn, and we speedwalked to the hotel in the fresh autumn rain.

On the last hiking day of the trip, we traveled from Loutro to Sfakia (6.6km, 2h30min, 200 meters of ascent and descent), stopping on the way at Sweetwater Beach for an hour-long swimming break. I talked with a German family there and they were in Crete for the fourth time already - camping with small children. The children were clearly excited about the adventure as a family and a great example of how you can successfully vacation with small children even on a slightly smaller budget.

Loutro
 

The all-round brilliant sunny weather continued all day and was of course at its best at the seafood lunch at Taverna Obrosgialos with the perfect breeze from the sea.
From Sfakia, we were picked up by bus back to Chania, where we enjoyed a joint dinner in the old town's excellent Arismari restaurant, after which it was time to say goodbye to new acquaintances and continue our journey in new directions.

The next morning, right after breakfast, I headed to the bus station and on to Finnair's direct flight to Helsinki. Everything went great and unfortunately I managed to get to Tampere in good time to see the our football team take a severe beating in Slovenia.

The week's hike in Crete was all in all a great break to the darkening autumn in Finland, and if I did something differently, I probably would have gone to the Aradena canyon on my own from Marmara in the morning and returned the same route. That way I would have had a little more freedom and opportunities in terms of photography. Other than that, I think the route was good and the selected accommodations apart from the lack of quality breakfasts were also spot on. The quality of tap water was good (excluding Loutro) and there were enough water points available in the Samaria gorge. The price level in Crete was slightly cheaper than in Finland, but by no means significantly cheap. The food was high-quality basic food based on local ingredients, which also easily suits the average Finnish palate, because the level of spiciness is very mild. There is a reason to have cash with you, because card payment is not accepted everywhere, and it is not as good for local entrepreneurs as hard cash anyway. I would say that I could easily go to Crete another time - the goats kingdom has so many tourist attractions that I appreciate.



Read more »

Vaellus vuohien valtakunnassa Kreetalla 8.-13.10.2023

Melkein vuosi oli jälleen kulunut edellisestä matkastani ja vuoden aikana matkailuun heijastuneet muutokset eivät ole olleet miellyttäviä maskien poistumista lukuun ottamatta. Hintataso on noussut ja palvelun taso entisestään laskenut. Lisäksi lentoyhtiöt ovat jatkaneet älyvapaata menoaan ottamalla lähes kaikki käyttöön ylimääräisen maksun siitä, jos haluaa check-inin yhteydessä valita oman paikkansa. Henkilökohtaisesti koen tämän vähintäänkin hämmentävänä toimintana - toivottavasti isot massat eivät alistu tähän ja tämä turha lisämaksu joko kuolee pois tai sitten se laitetaan rohkeasti lipun hintaan ja palataan vanhaan hyvään käytäntöön. Olen kuullut, että mahdollisesti myös EU olisi puuttumassa tähän ilmeiseen epäkohtaan.

Aloitin matkani Tampereelta aamulla ja pari bussia, yhtä junaa ja yhtä läkähdyttävän kuumaa lentoa myöhemmin saavuin Hanian keskustaan, missä kävelin hotellille ja pikaisen sisäänkirjautumisen jälkeen liityin ryhmämme illalliselle, joka oli jo täydessä käynnissä Hanian vanhassa kaupungissa. Ryhmässä oli 8 henkilöä sekä pari opasta - ensivaikutelma ryhmästämme oli varsin positiivinen. (Positiivista oli myöskin halpa, helppo ja aikataulussa ollut lentokenttäbussi keskustaan.)

(SIDE NOTE: Helsingin uudistuneen lentokentän osalta täytyy valitettavasti todeta, että vanha suosikkini O'Leary's on täysin menettänyt otteensa, enkä voi nykyisellä hinta/laatutasolla suositella ravintolaa kenellekään. Sama kokemus oli pari viikkoa aikaisemmin myös Pasilan Triplassa ketjun toisessa ravintolassa.)

Ensimmäisenä varsinaisena vaelluspäivänä siirryimme bussilla Haniasta Agia Irininin vuoristomaisemiin ja Lefka Orin (White Mountains - valkoiset vuoret) kansallispuistoon, missä teimme lämmittelyharjoituksena vaelluksen Agia Irinin rotkon läpi. Tämän retken parhaat maisemat ovat reitin alkupuolella, kun ollaan vielä kanjonin pohjan yläpuolella. Oppaamme halusi pitää ryhmän aika tiukasti kasassa ja siksi mahdollisuudet valokuvauksen suhteen olivat käytännössä erittäin rajalliset, kuten myöskin muilla tämän reissun vaelluksilla.
 
Agia Irinin rotko

Retkemme vaellukset olivat suurimmaksi osaksi pääosin helppoja polkuja muutamia yksittäisiä hieman haastavampia kohtia lukuunottamatta. Turvallisuuden puolesta suurin riski olivat kivivyöryt, joita alueella tapahtuu paljon, mutta niiden todennäköisyyteen vaikuttaminen on käytännössä mahdotonta, joten joka tapauksessa jonkin tasoinen riski on aina olemassa.

Agia Irinin (8,5km, 3h, 500 laskumetriä) kanjonikävelyn jälkeen suuntasimme kotilounaalle läheiseen vuoristokylään, missä nautimme aidon kreikkalaisen isoäidin valmistamista tarjoiluista, jotka olivatkin erinomaisia - erityisesti vuohenliha oli todella maistuvaa; kasvisruoatkin olivat hyviä.

Jatkoimme matkaa Omalokseen, jotta olisimme heti aamusta pelipaikoilla Samarian rotkon tuntumassa.Iltapäivällä kävimme lyhyesti tutustumassa myös läheiseen luolaan ja illalla auringon laskettua tunsimme ensimmäiset viitteet alkavasta syksystä, vaikka päivällä lämpötilat olivatkin vielä täysin Suomen keskikesän helteiden tasolla.

Omalos Cave


Kolmas päivä kului kokonaan kuuluisan Samarian rotkon (18km, 6h40min, 1240 laskumetriä) läpivaellukseen. Aamupala Hotelli Omaloksessa oli vaelluksen kannalta surkea, kuten valitettavasti muutenkin näillä pikkupaikkakunnilla. Yleensä munia ja esim. pekonia kyllä järjestyi, mutta 4-5 euron lisämaksua vastaan - tämä pitäisi kyllä tällaisella aktiiviretkellä olla hoidettu paremmin.

Vaellus seudun kruununjalokiven läpi tarjoaa paljon hienoja maisemia, erityisesti kanjonin loppupäässä lähempänä Agia Roumelia, mutta on myös huomioitavaa, että muita matkailijoita on pahimmillaan todella runsaasti eli siinä mielessä mikään täydellinen luontoelämys ei ole kyseessä. Vesipisteitä on matkalla hyvin tarjolla, joten kovin isolla nestemäärällä ei tarvitse ainakaan toistaiseksi varautua.
 
Suojellun vuoristovuohen voi spotata Samarian kanjonissa
 
Kanjoni päättyy Agia Roumelin rantakylään, jonne pääsee vain kävellen tai laivalla, jolla suurin osa vaeltajista suuntaa pois heti vaelluksen päätteeksi, joten illaksi Agia Roumelin kadut ja ravintolat tyhjenevät melkein täysin ja maaseudun rauha sekä meren kohina valtaa mielen. Tyhjentyneen tumman rannan ainoa miinus on todella kivikkoinen pohja.

Majoituimme hotelli Gigiloksessa, joka on aivan rannalla ja jo jonkin verran vanhempi rakennus. Se täytyy sanoa niin Gigiloksesta kuin muistakin kreikkalaisista hotelleista, että ne ovat ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa ja todella hyvin ylläpidettyjä. Sen verran olen jo hotelleissa ja majataloissa ympäri maailmaa pyörinyt, että kreikkalaiset menevät tässä suhteessa aika lailla listan kärkeen.

Neljäntenä päivänä jatkoimme matkaa Agia Roumelista rannikkopolkuja pitkin itään (12km, 4h30min, 300 nousu- ja laskumetriä). Reitti kulkee Agia Pavlosin (St. Paul's) kautta Marmaraan ja siitä edelleen idylliseen Loutroon.
Pyhän Paulin rannalla pidimme uimatauon ja nautimme kauden viimeiset kokikset Agia Pavlosin aavistuksen hipihtävän ravintolan terassilla. Aika harvoin olen nähnyt ravintolassa näin positiivista vibaa, mitä tässä paikassa - joko omistaja oli hyvin lääkitty tai sitten vain silmin nähden yksi rennoimmista ihmisistä missään.

Polku Agia Pavlosista kohti Marmaraa kulki hiekkapohjalla mäntyjen varjossa meren yllä upeilla näköaloilla varustettuna - sanoisin, että tätä pätkää nautittavampaa vaellusmaastoa on vaikea kuvitella, siinä oli sillä hetkellä kohdallaan aivan kaikki; tämä on juuri sellaisia elämän pieniä nautintoja, joita voi ilolla jälkikäteen muistella. Samaa mieltä olivat myös rinteessä käsittämättömällä tavalla tasapainoilevat saaren todelliset hallitsijat - vuohet kelloineen.
 
Täydelliset vaellusolosuhteet
 
Marmarassa nautimme sitten kuumasta iltapäivästä välimeren vilvoittavissa aalloissa rannan mielenkiintoisia luolia tutkien. Merivesi tuntui aavistuksen jo viileältä, mutta uidessa se oli juuri sopivaa. Myöhäisen lounaan jälkeen päätin, että en jatka matkaani ryhmässä Loutroon kävellen, vaan hyppäsin veneen vietäväksi ja säästin hieman parin aikaisemman päivän laskeutumisista jumiutuneita pohkeitani ja näin saavuin Loutron idylliselle lahdelle reilua tuntia ennen muita. Tämä on juuri sellainen paikka, johon voisin tulla viikoksi vain nauttimaan elämästä ja Kreetan upeista maisemista.
 
Loutro
 
Viidennen päivän ohjelmistossa oli vapaavalintainen vaellus Aradenan kanjonissa (8,5km, 3h, 600 laskumetriä), joka tarjoilikin ehkä koko matkan upeimmat maisemat ja valokuvausmahdollisuudet. Valitettavasti onnistuin jotenkin edellisenä päivänä rikkomaan kamerani etälaukaisimen kaapelin, joten jouduin tyytymään varsin vaatimattomiin otoksiin kanjonin potentiaaliin nähden. Aloitimme aamulla taksiveneellä Loutrosta Sfakiaan ja siitä edelleen jeepin lavalla ylös Aradenan kylään. Sieltä laskeuduimme keskiaikaisten rakennusten reunustamaa polkua pitkin alas rotkoon ja jatkoimme vaellusta reissun ehkä upeimmissa maisemissa aina Marmaran rannalle asti, mistä hyppäsimme jälleen veneen kyytiin takaisin Loutroon.
 
Aradenan kanjoni
 
Illalla kävin vielä auringonlaskun aikaan ylhäällä Loutron linnakkeella nappamassa pari kuvaa, mikä osoittautuikin ihan päteväksi peliliikkeeksi, sillä taivaalla oli jonkin verran pilviä ja sitä kautta myös väriä pelkän pilvettömyyden sijaan. Illallisen aikaan pilvet ropsauttivat sitten myös syksyn ensimmäiset sateet ja kipittelimme hotellille raikkaassa syyssateessa.

Matkan viimeisenä vaelluspäivänä taitoimme matkaa Loutrosta Sfakiaan (6,6km, 2h30min, 200 nousu- ja laskumetriä) pysähtyen matkalla Sweetwater Beachilla noin tunnin mittaiselle uimatauolle. Juttelin siinä saksalaisen perheen kanssa ja he olivat Kreetalla jo neljättä kertaa - leirintämajoituksella pienten lasten kanssa. Lapset olivat selvästi innoissaan seikkailusta perheen kesken ja mainio esimerkki siitä, miten pienten lastenkin kanssa voi onnistuneesti lomailla vähän pienemmälläkin budjetilla. 
 
Vaelluksen päätepisteessä saapumassa Sfakiaan
 
Kaikin puolin loistava aurinkoinen sää jatkui koko päivän ja oli tietysti parhaimmillaan Taverna Obrosgialosin merilounaalla tuulenvireen mereltä ollessa täydellinen.
Sfakiasta meidän noudettiin bussilla takaisin Haniaan, jossa nautimme vielä illalla yhteisen illallisen vanhan kaupungin erinomaisessa Arismari-ravintolassa, jonka jälkeen olikin aika hyvästellä uudet tuttavuudet ja jatkaa matkaa uusiin suuntiin.

Seuraavana aamuna suuntasin sitten heti aamupalalta paikallisbussille ja edelleen Finskin suoralle lennolle Helsinkiin. Kaikki meni hienosti ja ehdin valitettavasti hyvissä ajoin Tampereelle näkemään Huuhkajien mahalaskun Sloveniassa.
 
Hanian vanhakaupunki

 
Viikon vaellus Kreetalla oli kaikkiaan mainio breikki Suomen pimenevään syksyyn ja jos jotain tekisin eri tavalla, niin todennäköisesti olisin mennyt Aradenan kanjoniin omin päin  lähtien aamulla Marmarasta ja palannut samaa reittiä takaisin. Näin olisin saanut hieman enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia valokuvauksen kannalta. Muuten reitti oli mielestäni hyvä ja valitut majoituspaikat laadukkaita puutteellisia aamiaisia lukuun ottamatta.

Vesijohtoveden laatu oli hyvä (pois lukien Loutro) ja Samarian rotkossa oli tarjolla riittävästi vesipisteitä. Hintataso Kreetalla oli aavistuksen halvempi kuin Suomessa, mutta ei mitenkään merkittävän halpa. Ruoka oli laadukasta paikallisiin aineksiin perustuvaa perusruokaa, joka sopii helposti myös keskimääräiseen suomalaiseen suuhun, koska mausteisuusaste on erittäin mieto. Käteistä on syytä olla mukana, sillä korttimaksu ei käy ihan joka paikassa, eikä muutenkaan ole niin hyvä paikallisten yrittäjien kannalta kuin kova käteinen. Sanoisin, että voisin kyllä helposti lähteä Kreetalle toisenkin kerran - sen verran arvostamiani matkailuvaltteja on vuohien valtakunnan hihassa.
Read more »