Blogini lukijat ovat suurimmaksi osaksi kotimaisia, joten kirjoitetaanpa vaihteeksi hieman myös suomeksi. Käsittelen tässä hieman omia näkemyksiäni matkustamisesta. Monia kiinnostavat erityisesti matkailuun liittyvät motiivit ja inspiraatiot - miksi joku haluaa käyttää rahansa ja aikansa maailmalla kulkemiseen? Omalla kohdallani pääasiallisia syitä on kolme: vapauden tunne, luonnonihmeet ja itsensä kehittäminen.
Vapauden tunnetta on vaikea kuvailla muuten kuin kontrastina jokapäiväiselle arjessa elämiselle. Olen kuitenkin omistanut suurimman osan elämääni tietyntyyppiselle kurinalaisuudelle, joka on vahvasti leimaavaa niin opiskelulle, työn tekemiselle tai urheiluharrastukselle – näiden parissahan olen kuitenkin viettänyt suurimman osan elämästäni.
Ensimmäistä kertaa olen käynyt ulkomailla vasta 1997, kun olin mukana EU:n pienryhmävaihdossa, jonka puitteissa matkustimme Italiaan. Tuolloin vieraan kulttuurin piirteet eivät vielä tehneet lähtemätöntä vaikutusta, vaan olin enemmänkin helpottunut palatessani kotiin ja tuttuihin ympyröihin, vaikka muutamia hienoja fiiliksiä tältäkin reissulta sai.
Ensimmäinen kaukomatkani Malesiaan vuonna 2005 on se yksittäinen reissu, joka koukutti minut lopullisesti matkustamisesta saataviin elämyksiin. Muistan vahvasti saapumisen Kuala Lumpuriin turkoosin veden ylle. Samoin minareetin rukouskutsun ollessamme samana iltana uima-altaalla Penangilla pimeyden jo laskeuduttua. Tämä on se sama tunne, jonka takia haluan yhä uudestaan matkustaa maailman ääriin. Tunne siitä, että on kaukana kotoa kokemassa jotain uutta ja erilaista, eikä mikään arkinen sitoumus rajoita mahdollisuuksia nauttia tästä uutuuden viehätyksestä.
Samantyyppiseen tunnetilaan liittyvät myös luonnonihmeet. Vaikka suurkaupungit ovat sinänsä hämmästyttäviä ja tavallaan kauniita nekin, minulle luonto, eläimet ja maisemat ovat aina olleet vaikuttavampia. Andamaaninmeren saaret usvan takaa, auringonlasku virheettömällä hiekkarannalla, Bunakenin koralliriutan uskomaton elämä, Kilimanjaron jäätiköt, Serengetin gnuuantilooppien vaellus ja öinen tähtitaivas äänineen, Victorian putousten valtava voima, Krabin liekehtivät kalliot, Andien lumiset huiput, Titikaka järven loputon selkä, Perun hiekkadyynit, Amazonin öinen ukkoskuuro, Zionin jylhät korkeuserot ja Yosemiten upeat maisemat, vain muutamia mainitakseni, ovat niitä asioita, joiden kokemisesta en voi koskaan saada tarpeekseni.
Itsensä kehittämisen aspekti taas on selvästi sukua sille kurinalaiselle ja rationaaliselle ajatusmaailmalle, jonka mukaan jokaisessa tilanteessa voi toimia sopivalla tavalla, kunhan osaa soveltaa oppimaansa käytäntöön. Vieraissa kulttuureissa toimimiseen pätee sama periaate. Mitä enemmän tiedät, sitä paremmin pystyt toimimaan uusissa ja yllättävissäkin tilanteissa. Edellyttäen tietysti, että olet tarpeeksi avoin ottamaan opiksi.
En missään nimessä halua sanoa, että tekemilläni matkoilla oppii miksikään kulttuuriekspertiksi, sillä suurimmaksi osaksi matkailijat ovat kuitenkin tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka jollain tavalla liittyvät turismin ympärillä oleviin elinkeinoihin ja niistä suhteista on välillä aitous kaukana. Väitän kuitenkin, että siitäkin huolimatta havaintoja tekevä yksilö ymmärtää jotain siitä maailmasta, missä ihmiset elävät länsimaisen luksuksen ulkopuolella.
Maailma on täynnä toinen toistaan hienompia paikkoja, ihmisiä ja kokemuksia. Olen sitä mieltä, että parhaiten sitä kaikkea oppii ymmärtämään matkustamalla ja kokemalla itse. Suomalaisten kirjasivistyneisyys on huippuluokkaa. Tiedämme paljon kaikesta, mutta olemme usein hieman liian juuttuneita omiin tapoihimme. Siksipä aika moni ei koskaan uskallakaan välimeren pakettimatkoja pidemmälle. Mukaviahan nekin ovat, mutta jos yhtään kutkuttaa, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään kohti tuntematonta. Se, jos joku, avartaa mieltä.
Read more »