Itä-Suomen kierros - osa 3: Kolin kansallismaisemissa

Lieksasta ajelin noin 100 km Kolin kansallismaisemiin. Talviaikaan Kolille kulkee myös jäätie, joka lyhentää matkaa noin 60 km - tällä kertaa en enää lähtenyt kokeilemaan onneani, vaikka jäätä Pielisellä olikin vielä runsaasti.

Olin ennen matkaani suunnitellut alkuun pari pienempää kohdetta Kolilla ja iskin niihin heti kylälle saapumiseni jälkeen.

Ajoin ensin noin 10 km kelirikkoista Rantatietä Pirunkirkolle, joka on kallioluola Kolin jyrkillä rantakallioilla. Ihan en ollut hahmottanut, millaisesta luolasta oli kyse ja virheeni kävi ilmeiseksi, kun tajusin, että sulamisvedet olivat muodostaneet luolan pohjalle yhtenäisen vesipeitteen, joka tällä hetkellä oli siis kiinteässä olomuodossa. Näin ollen hivuttautuminen luolaan vaati suurta huolellisuutta, jotta ei sattuisi liukastumista ja jotta ylipäätään olisi mahdollista kiivetä takaisin ulos. Hivuttaiduin varovasti luolan kulmaan seiniä hyväksi käyttäen ja totesin, että alaosaan ei ollut ilman jäärautoja asiaa. Muutama foto ja sitten hivuttautuminen takaisin ulos.

Kolin Pirunkirkko

Seuraavaksi tein lyhyen iskun Tarhapuron vesiputoukselle, joka sijaitsi noin 7 km Pirunkirkolta takaisin kylälle päin. Putouskin oli vielä yllättävän talvisessa kunnossa ja kuvauksellisimmillaan paikka on varmaankin toukokuun alkupuoliskolla, kunhan lumet vielä vähän sulavat. Paikka paikoin reitti oli aavistuksen liukas, mutta ei mitenkään pahasti.

Tarhapuron vesiputous kevätasussaan

Lopulta iltapäivän puolella oli aika siirtyä majoitukseeni Vanhan koulun majatalolle, joka oli ainoa avoinna oleva majoituspaikka koko Kolilla. Koululta löytyi kaikki tarpeellinen ja majatalon emännän suhtautuminen vieraisiin oli erittäin mutkaton ja pragmaattinen - juuri minulle sopiva paikka siis. Lisäksi jälleen sama ihana hiljaisuus, joka niin monesta majoituksesta normaalioloissa loistaa poissaolollaan.

Seuraavana päivänä kävin Kolin pääpaikoilla kiertämässä niin sanotun Huippujen kierroksen, joka siis käsittää Kolin kolme päähuippua Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Paha-Kolin. Päivä oli harmaa ja tuulinen, lisäksi oli pikkupakkasta, mikä tarkoitti sitä, että ylhäällä huipuilla varsinkin tuulen puolella oli kylmä. Toisaalta myös varjopaikoissa vielä oleva lumipeite oli jäässä ja sen verran kiinteää, että lumessa ei tarvinnut kahlata.

Näkymä Ukko-Kolin huipulta

Ja kuten Kolilla muutenkaan, ei huipuillakaan hirveästi muita ihmisiä näkynyt. Aamupäivän aikana näin yhden perheen omalla retkellään. Siinä mielessä siis jälleen loistava aika tulla nauttimaan Kolin maisemista kaikessa rauhassa.

Paha-Kolin huipulla ei ollut ruuhkaa.