Itä-Suomen kierros - osa 2: Ahmaa väijymässä Lieksassa

Kuhmosta suuntasin tyytyväisenä kohti Lieksaa, missä otin yhden päivän ansaittua lepoa maineikkaassa Hotelli Puustellissa kahden kyttäysyön jälkeen. Puustellikin oli poikkeusoloissa ja oven avaus soitettiin viikonloppuaikaan paikallisesta talotekniikkayrityksestä. Sisään pääsi takaoven kautta ja muita majoittujia oli kuulemma vain kourallinen. Se täytyy sanoa, että kerrankin hotellissa oli juuri niin hiljaista kuin siellä yöaikaan pitäisikin olla!

Aamupalan hotellin henkilökunta suostui tekemään etukäteen sähköpostitse tiedustellun toiveeni mukaan, siitä iso kiitos.

Sunnuntaina suuntasin siis aamulenkin ja -palan jälkeen kohti Erä-Eeron maineikasta kämppää Kontiovaaran Keljänpurolla. Jälleen loppumatkassa pitkä pätkä polanteista soratietä keskelle ei mitään, kuten Kuhmossakin. Erä-Eero oli itse ottamassa minut vastaan ja kahvittelun jälkeen näytti minulle reitin muutaman sadan metrin päähän kujauskojuille. Ahma oli kuulemma liikkunut ihan kohtuullisesti ja pari karhuakin oli jo ollut liikkeessä.

Päivä ja ilta menivät kyllä vähän liiankin rauhallisesti - lokkien lisäksi ei juurikaan mitään liikettä. Aamulla, vähän ennen kuutta, ilmaantui ahma kojun kulmalle ja saman tien kaivamaan lihanpalaa pienen kuusen takaa. Takaa oli avainsana, sillä kuvaamaan ei pystynyt. Sen jälkeen eläin teki vikkelän lähietsinnän, eikä pysähtynyt hetkeksikään. Lopulta se kapusi puuhun ripustetun saaliin perään ja noin puolessatoista minuutissa kaikki oli ohi. Sen jälkeen oli taas aivan hiljaista puoleen päivään saakka, jolloin päätin sulkea kojun ja siirtyä Eeron toiselle paikalle Uuronlammelle seuraavaksi yöksi.

Kalalokki oli Lieksan ensimmäisen iltapäivän ainoa viihdyttäjä.

Sama hiljaisuus jatkui myös Uuronlammella - harmi, sillä valo olisi ollut loistava. Hämärän laskeuduttua metsästä ilmaantui karhu, joka repäisi voimalla irti koko haaskan vaijeristaan ja pakeni takaisin metsikköön. Näin oli aika lailla selvää, että aamullakaan ei ollut isommin odoteltavaa, kun kerran suurin houkutin oli jo metsän siimeksessä ja matkalla karhun kitaan. Olin sen verran väsynyt ja pettynyt, että kävin nukkumaan. Uuronlammen koppi oli aavistuksen pienempää kokoa kuin Keljänpurolla ja niinpä jouduin hieman säätämään, että pystyin nukkumaan suorin jaloin.

Ahma kampeaa kohti saalista.

Kun heräsin, totesin, että ahmat olivat yön aikana käyneet putsaamassa myös kaikki pienemmät syötit ja näin ollen oli aika lailla selvää, että mitään ei enää aamupäivän aikana tulisi todennäköisesti tapahtumaan. Varsin turhauttavaa. Yhteensä siis noin 26 tuntia kyttäystä, josta kohde-eläin näkyvissä 5 minuttia ja kuvattavissa noin 90 sekuntia. Itse tietysti vielä sössin kameran asetusten kanssa niin, että oikeastaan sain vain yhden ehjän sarjan viimeisen 30 sekunnin aikana. Urheilussa puhutaan usein ratkaisuhetkistä ja tämä oli juuri sellainen. Valitettavasti oma suoritukseni ei ollut ihan toivottu. Jäi siis hieman hampaankoloon.

Uuronlampi, Lieksa

Tämä tietysti myös näyttää tällaisen kojukuvauksen vaativuuden. Kuhmossa minulla kävi parempi tuuri, Lieksassa ei. Näin se vain menee. Uutta matoa koukkuun ja muistetaan seuraavalla kerralla laittaa kameraan illalla asetukset valmiiksi aamua varten!