Arizona Roadtrip

Starttasimme Arizonan roadtripin Phoenixista, missä olimme ottaneet päivän happea upean Yellowstonen vierailun jälkeen. Phoenixissa lämpötila oli yli satasen eli suomalaisittain huideltiin noin neljänkympin kieppeillä ja se on jo vähän liian kuumaa ainakin itselleni.

Suuntasimme kuitenkin pohjoiseen ja hieman korkeampaan ilmanalaan, joten lempeämpää ilmaa oli tiedossa. Matkamme ensimmäinen etappi suuntautui kohti Meteor Crateria, joka on maailman parhaiten säilynyt meteorin iskun aiheuttama kraateri maailmassa. Fyysisesti kyseinen kuoppa sijaitsee keskellä ei mitään pienen Winslown kaupungin ulkopuolella. Miten iso monttu on kyseessä? Aika iso - mittasuhteita ei ihan pysty hahmottamaan siinä reunalla seisten. Sen sisään mahtuisi kuitenkin 20 täysimittaista futiskenttää ja 2 miljoonaa ihmistä katsomoon jännäämään, joten ehkäpä tässä ideaa FIFAlle vuoden 2026 kisoja silmällä pitäen. Merkille pantavaa oli myös todella navakka tuuli, joka aiheutti mm. sen, että tiputin GoPro-kamerani sillä seurauksella, että linssin suojus kosahti rikki. Onneksi kuitenkin sen verran reunasta, että kuvaaminen saattoi jatkua.

Vietimme yön Winslowssa ja seuraavana aamuna piipahdimme ensin Eaglesin kaupunkiin sijoittaman musikaalisen muistomerkin kulmalla. (Biisi: Take it easy...) Siitä jatkoimme edelleen Petrified Forestin kansallispuistoon, mikä pitää sisällään myös värikkään Painted Desert -alueen. Kansallispuistossa tuuli oli edelleen niin kovaa, että pystyssä pysyminenkin oli välillä haastavaa valokuvauksesta puhumattakaan. Niinpä päivän mielenkiintoisin pysähdys olikin jo ennen kansallispuistoa, kun vierailimme Jim Grayn Petrified Wood Co. -liikkeessä, missä näytillä oli tätä kivettynyttä puuta sekä monenlaista muuta mineraalia. Jos yksilöllinen sisustus kiinnostaa, niin täältä se löytyy.

Standin' on the corner -muistomerkki, Winslow

Tuulen takia suuntasimme jo hyvissä ajoin iltapäivällä kohti Chinleä ja Canyon de Chellyn kansallista monumenttia. Sielläkin tuuli oli vielä navakkaa ja ilmassa oli runsaasti pölyä ja hiekkaa, kun pyörähdimme kanjonin eteläreunalla ilta-ajolla. Kanjoni sijaitsee Navajojen alueella, eikä siis teknisesti kuulu Yhdysvaltoihin. Myöskin kellonaika on tunnin edellä muuta Arizonaa, mikä kannattaa huomioida.

Hotellimme respa oli hyvä tietolähde ja hänen ohjeidensa perusteella buukkasimme itsellemme jeeppikierroksen kanjoniin seuraavalle aamulle. En mainosta kyseistä yritystä tässä, sillä vaikkakin he tekivät ihan hyvää duunia, niin mielestämme jeeppiajelu ei anna rahoille vastinetta, joten emme suosittele sitä lainkaan. Kanjoniin pystyy tutustumaan paremmin eteläreunan näköalapaikoilta ja patikoimalla itse niin sanotun White House Trailin, joka on ainoa sallittu ilman paikallisopasta tapahtuva patikointiaktiviteetti itse kanjonissa. Näin teimme siis itsekin toisena päivänä tuulen aavistuksen laannuttua.

Kannattaa myös huomioida tuulen vaikutuksista erittäin hienojakoinen pöly joka menee sitten aivan kaikkialle - myöskin kameralaitteissa.

Spider Rock, Canyon de Chelly National Monument

Chinlestä suuntasimme kohti Kayentaa ja legendaarista Monument Valleytä, missä lännenelokuvien kulta-aikojen tutut maisemat edelleen ihastuttavat lukuisia vierailijoita päivittäin.

Puiston pääaktiviteetti on niin sanottu Loop Drive, joka kiertää laakson pohjalla ja tarjoaa erilaisia näkökulmia monumentteihin. Isäntäni Ken oli käynyt puistossa aiemmin muutamia vuosia sitten ja silloin patikointimahdollisuuksia oli ollut enemmän. Nyt koko puistossa oli avoinna oikeastaan vain kaksi luvallista reittiä, joista parempi starttaa North Window -näköalapaikalta ja suuntaa parkkipaikalta oikealle Cly Butten taakse varjoon. Tunnetumpi reitti on niin sanottu Wildcat Trail, mutta se ei mielestäni tarjoa oikein mitään sen kummallisempaa kuin kierroksen maailmankuulun Mittenin ympäri.

Monument Valley

Kayentasta iskimme aamulla kohti Pagea, jonka ulkopuolella osallistuimme Antelope Canyon X:n valokuvakierrokselle, joka nousi omassa asteikossani ehkäpä koko roadtripin ygöseksi - sen verran huikeita ovat nuo hiekkakivikanjoneiden muodot, valot, varjot ja värit. Tadidiin Tours tarjoaa myös valokuvauskierroksen (80$) ostaneille asiakkailleen huomattavaa suosimista peruskierroksiin nähden, joten se on selvästi parempi tuote erityisesti niille, jotka ovat kuvauksesta kiinnostuneita.

Antelope Canyon X

Pagen ympäristössä vierailimme lyhyesti myöskin Lake Powellin rantamaisemassa ja totesimme masiivisen järven vetäytyvän hyvää tahtia, kun Arizona myy järven vettä kalifornialaisille. Illalla teimme myös uusintavisiitin Horseshoe Bendille, missä kävimme edellisen kerran täällä ollessani kuusi vuotta sitten. Rakennustyöt olivat mutkalla kesken ja todennäköiseti jatkossa täälläkin on aidat, mikä on mielestäni valitettavaa. Päätimme illan hyvällä illallisella mukavassa Fiesta Mexicanassa.

Pagesta jatkoimme kohti matkamme viimeistä etappia, Bryce Canyonin kansallispuistoa Utahissa. Bryce on kuuluisa punaisesta kivestään, mitä tietysti on Arizona ja Utah pullollaan, sekä niin kutsutuista hoodooista, jotka ovat luonnollisen eroosion synnyttämiä kivitoteemeja, jotka ovat erittäin hämyn näköisiä, kun kärki on usein tyveä leveämpi.

Brycessä (matkailu)kausi oli jo selvästi enemmän päällä kuin viikko sitten Yellowstonessa. Myöskin palveluinfra on helpommin saatavilla Bryce Canyonissa. Opasteet kävijöille ovat sen sijaan huomattavasti heikommassa hapessa kuin Wyomingissa. Nautimme kanjonin näkymistä useilta eri kanteilta sekä haikkasimme pari lyhyempää patikkareittiä. Mitään erityisen selvää suosikkia näistä ei nouse esiin.

Amphitheater, Bryce Canyon National Park, Utah

Lopulta olikin sitten aika suunnata takaisin kohti Phoenixia ja siitä edelleen kotimaan suuntaan.

Pariviikkoinen kavalkadi Ameriikassa oli täynnä upeita luontoelämyksiä sekä ikonisia maisemia. Aikataulumme oli kohtuullisen tiukka ja siinä ei juurikaan mitään välipäiviä ollut, joten sanoisin, että tuolle meidän tekemälle noin 1500 mailin (~2400 km) ringille (plus ajot itse puistoissa) voi hyvinkin laskea pari päivää ekstraa, jos haluaa reissata aavistuksen rennommin tai tutustua vielä syvällisemmin johonkin tiettyyn kohteeseen. Meidän retki tien päällä siis kesti 8 päivää.

Bensahan Jenkeissä on halpaa, mutta mikään muu ei sitten olekaan, joten jonkin verran budjettia reissu vaatii tai sitten on lähdettävä liikkeelle siitä, että ottaa teltan mukaan ja kokkailee omat sapuskat.