Mt. Fujin huiputus

Mt. Fuji on suosittu retkeilykohde Japanissa ja erityisesti sen sijainti lähellä pääkaupunki Tokiota nostaa vierailijamäärät vuositasolla jo satoihin tuhansiin. Rauhaa Fuji-sanin rinteillä ei siis ole luvassa ainakaan kesäkaudella ja talvella kiipeily on pelkästään ammattilaisten puuhaa. Pääasiallisia kiipeilyreittejä on neljä, joista pohjoinen Yoshida on suosituin, koska sinne matkustaminen Tokiosta on kaikkein helpointa. Itse olin mukana ryhmässä, joka kiipesi eteläistä Fujinomiya-reittiä pitkin. Matkustaminen vaellusreitin alkuun Tokiosta vaatii ensin paikallisjunan Shinkazen-luotijunan lähtöasemalle ja sitten reilun tunnin junamatkan Fujinomiyan kaupunkiin ja edelleen parin tunnin bussikuljetuksen juna-asemalta Mt. Fujin 5. asemalle, josta sitten itse vaellus alkaa, kunhan ensin on japanilaiseen tyyliin saatu turvallisuuskoulutus ja sitä kautta sertifiointi kiipeilyyn. 

Ryhmämme valmiina lähtöön

Iltapäivän aikana kiipesimme 5. asemalta 2400 metristä uudelle 7. asemalle 2700 metriin Goraiko Sanson majataloon, jossa nautimme varhaista illallista ja sitten yritimme lepäillä muutaman tunnin ahtaissa, ohuin patjoin (oma ilmapatja olisi ollut tarpeen) varustetuissa makuukopeissa levottoman hälinän keskellä. Kun lopulta lähdimme liikkeelle joskus aamuyöstä 02 aikoihin tunsin itseni väsyneemmäksi kuin aikoihin. Sanoisin, että melkeinpä olisi ollut parempi aloittaa vaellus vielä selvästi myöhemmin ja kiivetä suoraan huipulle auringonnousuun. Ihan en ole varma, onko se kaikkien rajoitusten takia mahdollista, mutta ainakin itselleni se olisi sopinut paremmin. 

Kolmen hengen huone.

Nousimme viimeiset 1000m huipulle pimeässä noin 3,5 tunnissa ja aurinko oli jo varsin ylhäällä, kun lopulta pääsimme ylös asti. Huipulla kevyt katsaus ympäristöön, kraateriin, muutamat fotot ja sitten omaa tahtia alas ensin takaisin 7. asemalle lounaalle ja siitä sitten edelleen 5. asemalle, bussiin, luotijunaan ja takaisin Tokiossa olimme toisen päivän iltana joskus klo 17 aikoihin. Kaikkiaan Fujin valloitukseen voi siis varata sen 1,5 päivää Tokiosta siirtymineen.

Aamun kajossa kohti huippua

Kaikki varusteet kannetaan itse alhaalta ylös ja myös suurin osa nesteestä sekä eväät on suositeltavaa tuoda itse. Toki kaikki asemat tarjoavat täydennystä rasittuneille matkaajille, jos täydennysten tarvetta on. Hintataso on logistiikkasyistä tietysti eri kuin kaupungissa. Yöllä tai todella varhain aamulla asemat eivät luonnollisesti ole auki kuin majoituksen varanneille vieraille. Lisäksi vaellukselle on hyvä varata mukaan 100 jenin kolikoita vessoja varten, 300-400 jeniä per käynti. Reitti on runsaan kävijämäärän takia rajattu köysillä ja muutenkin liikennettä on sen verran paljon, että vessakäynnit au naturel eivät täällä ole toivottavia. 

Ruuhkaa huipun tuntumassa

Mt. Fuji on niin suosittu kiipeilykohde, että itse olisin taipuvainen suuntaamaan jonnekin muualle Fujin ruuhkan sijaan. Nyt se tarjottiin matkanjärjestäjän toimesta edullisena laajennuksena pidemmän Japanin kiertomatkan alkuun, joten siinä mielessä osallistuminen oli luonnollista ja helppoa. Mikään erityinen kiipeily- tai luontoelämys Fujin valloittaminen ei ole. 

Mt. Fujin kraateri

Ja vaikka Fujin vaellus onnistuukin melkein keneltä tahansa kohtuullisessa kunnossa olevalta ihmiseltä, niin sää voi Fujilla kesäaikaankin olla sen verran ankara, että kiipeämisestä ei turvallisuussyistä tule mitään. Sateet ja tuulet mereltä vaikuttavat merkittävästi tilanteeseen vuorella. Esimerkiksi vain muutama päivä aikaisemmin, kaikki kiipeilijät joutuivat kääntymään takaisin kauden 5. taifuunin tarjotessa rankkasateita ja myrskytuulia kauniin auringonnousun sijaan. Keskikesälläkin siis tulee aina varautua aurinkoon, tuuleen, sateeseen ja suomalaisittain kevyeen kevät/syksyvarustukseen hanskojen, pipon ja parin kerroksen kera.

Aamun joogasessio Mt. Fujin huipulla.