Vaellus vuohien valtakunnassa Kreetalla 8.-13.10.2023

Melkein vuosi oli jälleen kulunut edellisestä matkastani ja vuoden aikana matkailuun heijastuneet muutokset eivät ole olleet miellyttäviä maskien poistumista lukuun ottamatta. Hintataso on noussut ja palvelun taso entisestään laskenut. Lisäksi lentoyhtiöt ovat jatkaneet älyvapaata menoaan ottamalla lähes kaikki käyttöön ylimääräisen maksun siitä, jos haluaa check-inin yhteydessä valita oman paikkansa. Henkilökohtaisesti koen tämän vähintäänkin hämmentävänä toimintana - toivottavasti isot massat eivät alistu tähän ja tämä turha lisämaksu joko kuolee pois tai sitten se laitetaan rohkeasti lipun hintaan ja palataan vanhaan hyvään käytäntöön. Olen kuullut, että mahdollisesti myös EU olisi puuttumassa tähän ilmeiseen epäkohtaan.

Aloitin matkani Tampereelta aamulla ja pari bussia, yhtä junaa ja yhtä läkähdyttävän kuumaa lentoa myöhemmin saavuin Hanian keskustaan, missä kävelin hotellille ja pikaisen sisäänkirjautumisen jälkeen liityin ryhmämme illalliselle, joka oli jo täydessä käynnissä Hanian vanhassa kaupungissa. Ryhmässä oli 8 henkilöä sekä pari opasta - ensivaikutelma ryhmästämme oli varsin positiivinen. (Positiivista oli myöskin halpa, helppo ja aikataulussa ollut lentokenttäbussi keskustaan.)

(SIDE NOTE: Helsingin uudistuneen lentokentän osalta täytyy valitettavasti todeta, että vanha suosikkini O'Leary's on täysin menettänyt otteensa, enkä voi nykyisellä hinta/laatutasolla suositella ravintolaa kenellekään. Sama kokemus oli pari viikkoa aikaisemmin myös Pasilan Triplassa ketjun toisessa ravintolassa.)

Ensimmäisenä varsinaisena vaelluspäivänä siirryimme bussilla Haniasta Agia Irininin vuoristomaisemiin ja Lefka Orin (White Mountains - valkoiset vuoret) kansallispuistoon, missä teimme lämmittelyharjoituksena vaelluksen Agia Irinin rotkon läpi. Tämän retken parhaat maisemat ovat reitin alkupuolella, kun ollaan vielä kanjonin pohjan yläpuolella. Oppaamme halusi pitää ryhmän aika tiukasti kasassa ja siksi mahdollisuudet valokuvauksen suhteen olivat käytännössä erittäin rajalliset, kuten myöskin muilla tämän reissun vaelluksilla.

 

Agia Irinin rotko

Retkemme vaellukset olivat suurimmaksi osaksi pääosin helppoja polkuja muutamia yksittäisiä hieman haastavampia kohtia lukuunottamatta. Turvallisuuden puolesta suurin riski olivat kivivyöryt, joita alueella tapahtuu paljon, mutta niiden todennäköisyyteen vaikuttaminen on käytännössä mahdotonta, joten joka tapauksessa jonkin tasoinen riski on aina olemassa.

Agia Irinin (8,5km, 3h, 500 laskumetriä) kanjonikävelyn jälkeen suuntasimme kotilounaalle läheiseen vuoristokylään, missä nautimme aidon kreikkalaisen isoäidin valmistamista tarjoiluista, jotka olivatkin erinomaisia - erityisesti vuohenliha oli todella maistuvaa; kasvisruoatkin olivat hyviä.

Jatkoimme matkaa Omalokseen, jotta olisimme heti aamusta pelipaikoilla Samarian rotkon tuntumassa.Iltapäivällä kävimme lyhyesti tutustumassa myös läheiseen luolaan ja illalla auringon laskettua tunsimme ensimmäiset viitteet alkavasta syksystä, vaikka päivällä lämpötilat olivatkin vielä täysin Suomen keskikesän helteiden tasolla.

Omalos Cave

Kolmas päivä kului kokonaan kuuluisan Samarian rotkon (18km, 6h40min, 1240 laskumetriä) läpivaellukseen. Aamupala Hotelli Omaloksessa oli vaelluksen kannalta surkea, kuten valitettavasti muutenkin näillä pikkupaikkakunnilla. Yleensä munia ja esim. pekonia kyllä järjestyi, mutta 4-5 euron lisämaksua vastaan - tämä pitäisi kyllä tällaisella aktiiviretkellä olla hoidettu paremmin.

Vaellus seudun kruununjalokiven läpi tarjoaa paljon hienoja maisemia, erityisesti kanjonin loppupäässä lähempänä Agia Roumelia, mutta on myös huomioitavaa, että muita matkailijoita on pahimmillaan todella runsaasti eli siinä mielessä mikään täydellinen luontoelämys ei ole kyseessä. Vesipisteitä on matkalla hyvin tarjolla, joten kovin isolla nestemäärällä ei tarvitse ainakaan toistaiseksi varautua.

 

Suojellun vuoristovuohen voi spotata Samarian kanjonissa

 

Kanjoni päättyy Agia Roumelin rantakylään, jonne pääsee vain kävellen tai laivalla, jolla suurin osa vaeltajista suuntaa pois heti vaelluksen päätteeksi, joten illaksi Agia Roumelin kadut ja ravintolat tyhjenevät melkein täysin ja maaseudun rauha sekä meren kohina valtaa mielen. Tyhjentyneen tumman rannan ainoa miinus on todella kivikkoinen pohja.

Majoituimme hotelli Gigiloksessa, joka on aivan rannalla ja jo jonkin verran vanhempi rakennus. Se täytyy sanoa niin Gigiloksesta kuin muistakin kreikkalaisista hotelleista, että ne ovat ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa ja todella hyvin ylläpidettyjä. Sen verran olen jo hotelleissa ja majataloissa ympäri maailmaa pyörinyt, että kreikkalaiset menevät tässä suhteessa aika lailla listan kärkeen.

Neljäntenä päivänä jatkoimme matkaa Agia Roumelista rannikkopolkuja pitkin itään (12km, 4h30min, 300 nousu- ja laskumetriä). Reitti kulkee Agia Pavlosin (St. Paul's) kautta Marmaraan ja siitä edelleen idylliseen Loutroon.
Pyhän Paulin rannalla pidimme uimatauon ja nautimme kauden viimeiset kokikset Agia Pavlosin aavistuksen hipihtävän ravintolan terassilla. Aika harvoin olen nähnyt ravintolassa näin positiivista vibaa, mitä tässä paikassa - joko omistaja oli hyvin lääkitty tai sitten vain silmin nähden yksi rennoimmista ihmisistä missään.

Polku Agia Pavlosista kohti Marmaraa kulki hiekkapohjalla mäntyjen varjossa meren yllä upeilla näköaloilla varustettuna - sanoisin, että tätä pätkää nautittavampaa vaellusmaastoa on vaikea kuvitella, siinä oli sillä hetkellä kohdallaan aivan kaikki; tämä on juuri sellaisia elämän pieniä nautintoja, joita voi ilolla jälkikäteen muistella. Samaa mieltä olivat myös rinteessä käsittämättömällä tavalla tasapainoilevat saaren todelliset hallitsijat - vuohet kelloineen.

 

Täydelliset vaellusolosuhteet

 

Marmarassa nautimme sitten kuumasta iltapäivästä välimeren vilvoittavissa aalloissa rannan mielenkiintoisia luolia tutkien. Merivesi tuntui aavistuksen jo viileältä, mutta uidessa se oli juuri sopivaa. Myöhäisen lounaan jälkeen päätin, että en jatka matkaani ryhmässä Loutroon kävellen, vaan hyppäsin veneen vietäväksi ja säästin hieman parin aikaisemman päivän laskeutumisista jumiutuneita pohkeitani ja näin saavuin Loutron idylliselle lahdelle reilua tuntia ennen muita. Tämä on juuri sellainen paikka, johon voisin tulla viikoksi vain nauttimaan elämästä ja Kreetan upeista maisemista.

 

Loutro

 

Viidennen päivän ohjelmistossa oli vapaavalintainen vaellus Aradenan kanjonissa (8,5km, 3h, 600 laskumetriä), joka tarjoilikin ehkä koko matkan upeimmat maisemat ja valokuvausmahdollisuudet. Valitettavasti onnistuin jotenkin edellisenä päivänä rikkomaan kamerani etälaukaisimen kaapelin, joten jouduin tyytymään varsin vaatimattomiin otoksiin kanjonin potentiaaliin nähden. Aloitimme aamulla taksiveneellä Loutrosta Sfakiaan ja siitä edelleen jeepin lavalla ylös Aradenan kylään. Sieltä laskeuduimme keskiaikaisten rakennusten reunustamaa polkua pitkin alas rotkoon ja jatkoimme vaellusta reissun ehkä upeimmissa maisemissa aina Marmaran rannalle asti, mistä hyppäsimme jälleen veneen kyytiin takaisin Loutroon.

 

Aradenan kanjoni

 

Illalla kävin vielä auringonlaskun aikaan ylhäällä Loutron linnakkeella nappamassa pari kuvaa, mikä osoittautuikin ihan päteväksi peliliikkeeksi, sillä taivaalla oli jonkin verran pilviä ja sitä kautta myös väriä pelkän pilvettömyyden sijaan. Illallisen aikaan pilvet ropsauttivat sitten myös syksyn ensimmäiset sateet ja kipittelimme hotellille raikkaassa syyssateessa.

Matkan viimeisenä vaelluspäivänä taitoimme matkaa Loutrosta Sfakiaan (6,6km, 2h30min, 200 nousu- ja laskumetriä) pysähtyen matkalla Sweetwater Beachilla noin tunnin mittaiselle uimatauolle. Juttelin siinä saksalaisen perheen kanssa ja he olivat Kreetalla jo neljättä kertaa - leirintämajoituksella pienten lasten kanssa. Lapset olivat selvästi innoissaan seikkailusta perheen kesken ja mainio esimerkki siitä, miten pienten lastenkin kanssa voi onnistuneesti lomailla vähän pienemmälläkin budjetilla. 

 

Vaelluksen päätepisteessä saapumassa Sfakiaan

 

Kaikin puolin loistava aurinkoinen sää jatkui koko päivän ja oli tietysti parhaimmillaan Taverna Obrosgialosin merilounaalla tuulenvireen mereltä ollessa täydellinen.
Sfakiasta meidän noudettiin bussilla takaisin Haniaan, jossa nautimme vielä illalla yhteisen illallisen vanhan kaupungin erinomaisessa Arismari-ravintolassa, jonka jälkeen olikin aika hyvästellä uudet tuttavuudet ja jatkaa matkaa uusiin suuntiin.

Seuraavana aamuna suuntasin sitten heti aamupalalta paikallisbussille ja edelleen Finskin suoralle lennolle Helsinkiin. Kaikki meni hienosti ja ehdin valitettavasti hyvissä ajoin Tampereelle näkemään Huuhkajien mahalaskun Sloveniassa.

 

Hanian vanhakaupunki

 

Viikon vaellus Kreetalla oli kaikkiaan mainio breikki Suomen pimenevään syksyyn ja jos jotain tekisin eri tavalla, niin todennäköisesti olisin mennyt Aradenan kanjoniin omin päin  lähtien aamulla Marmarasta ja palannut samaa reittiä takaisin. Näin olisin saanut hieman enemmän vapauksia ja mahdollisuuksia valokuvauksen kannalta. Muuten reitti oli mielestäni hyvä ja valitut majoituspaikat laadukkaita puutteellisia aamiaisia lukuun ottamatta.

Vesijohtoveden laatu oli hyvä (pois lukien Loutro) ja Samarian rotkossa oli tarjolla riittävästi vesipisteitä. Hintataso Kreetalla oli aavistuksen halvempi kuin Suomessa, mutta ei mitenkään merkittävän halpa. Ruoka oli laadukasta paikallisiin aineksiin perustuvaa perusruokaa, joka sopii helposti myös keskimääräiseen suomalaiseen suuhun, koska mausteisuusaste on erittäin mieto. Käteistä on syytä olla mukana, sillä korttimaksu ei käy ihan joka paikassa, eikä muutenkaan ole niin hyvä paikallisten yrittäjien kannalta kuin kova käteinen. Sanoisin, että voisin kyllä helposti lähteä Kreetalle toisenkin kerran - sen verran arvostamiani matkailuvaltteja on vuohien valtakunnan hihassa.